Rosegarden's Monteverdi
VIP MVA Fn, KTK-II
Ruunivoikko (Ee/Aa/nCr) ori "Verdi", rodultaan suomalainen ratsuponi. Poniveriprosentti 43,75%. Säkäkorkeus 146 cm.
Syntynyt 04.03.2020, kasvattajana Rósgarður . Nyt
-vuotias.
De Civitate Deorumin omistuksessa (VRL-01436).
Kenttäpainote, tasolla helppo. Kilpailee KERJ:n kilpailuissa.
Fn myönnetty 14.06.2022
Kantakirjattu II-palkinnolla, arvostelu löytyy näyttelytuloksista.
Kasvattaja kuvaili Verdiä rohkeaksi, itsepäiseksi ja sosiaaliseksi, ja hän puhui aivan totta: tämä ori tunkee nokkansa joka paikkaan, on kaikessa mukana, ja voi luoja sitä jurnutusta jos käsketkin sen lähteä pois — siitä jos mistä menee mieli mustaksi ja naama nutturalle.
Verdin on pakko pitää jostakin kiinni, ihan no kiddin'. Oli lähimmäisenä sitten kaverin loimi, harjapakki, hoitajan takki tai jatkojohto, on siinä kohta ponin nököhampaat. Välillä oikein näkee kuinka Verdi yrittää hillitä itsensä, mutta ei lopulta voi himolle mitään. "Jos ihan vähän kokeilen..." ja muita legendaarisia viimeisiä lauseita.
Muuten Verdi on käsitellessä suhteellisen helppo. Sillä on orimaisia möyhötyksiään, mutta komento menee läpi eikä ponimaista kovakalloisuutta ole havaittavissa. Varustaminen, rivakka harjaus, klippaus, lastaus, mikään ei tuota ongelmaa. Verdin voisi vaikka föönata eikä se sanoisi varmasti mitään.
Ratsuna Verdi on vähän hulivili, hyvällä sävyllä sanottuna. Sillä on monta rautaa tulessa, ja keskittymiskyky on kuin puudelilla koiranruokatehtaassa. Siihen kun yhdistetään vielä tuhatta ja sataa tikittävät poninjalat, niin tässä päivittäinen onnettomuussoppa, olkaa niin hyvät. Verdi on lähtökohtaisesti aivan hyvätapainen ratsastaa, mutta se ei kiihtyessään muista katsoa mihin menee, ja minne, ja miten. Ratsastajalta vaaditaan siis hermojen lisäksi hyvää keskittymiskykyä paineidenkin alla, sillä monesti hän saa huomata olevansa yksin vastuussa pian uppoavasta laivasta...
Ei kuulosta optimaaliselta eikä turvalliselta kenttäponilta, eihän? Miksi selkään sitten yllytyshulluja nuoria on melkein jonoksi asti? Muut Verdin ominaisuudet lajiin ovatkin sitten aivan erityislaatuista luokkaa. Se on varma hyppääjä, rohkea luonteeltaan, ei ota nokkiinsa pienistä tärskyistä, nopea, ja mikä parasta niin myös tekniikaltaan sitä luokkaa että hevosena se menisi varmasti CIC3 heittämällä. Kun ponin saa keskittymään askeliinsa, se pelastaa pahaltakin näyttävät tilanteet näppärillä askelvalinnoilla, ja loputtomalta tuntuvan ponnistusvoimansa avulla ori liitelee hulluistakin kulmista mitä kamalimpia rakennelmia. Kouluradalla Verdin kanssa olo voi olla turvallilsempi, mutta siellä kultakarva ei pääse näyttämään todellisia kykyjään ja tuntuu vallan tylsistyvän.
Verdillä kisaaminen on vähän tupla tai kuitti. Se hämmästyttää taidoillaan, mutta jos ratsastajan fokus herpaantuu, ensiaputeltta kutsuu. Dare to play the game?
Sukutaulu ja -selvitys
i.
Cordez F Fn, KTK-III trn fwb, 166 cm |
ii. Epilepsy 54 rn holst, 165 cm |
iii. Fearghas Faust GER VIR MVA Ch, ERJ-II, m holst, 167 cm |
iie. Karte Gewissen holst |
||
ie. Caladriel F ERJ-II, YLA2, trt fwb, 165 cm |
iei. Phantom Eye km fwb, 160 cm |
|
iee. Killdream QK ERJ-I, YLA2, SPL-III, km fwb, 163 cm |
||
e.
Rosegarden's Marigold ERJ-I, KV-II, EV-II rnvkko rp, 142 cm |
ei. Manuel Fn, PP-MVA, YLA1, NFL-II, ERJ-III, KRJ-II, KERJ-III, VFA2, rn nf, 138 cm |
eii. Lucky Slipper nf, 140 cm |
eie. Trapeze Clown nf, 142 cm |
||
ee. Morning's Ginger Dust ERJ-I, YLA3, KRJ-III, vkko rp, 145 cm |
eei. Windhill's Sun Dust YLA3, KRJ-III, KTK-II, rnvkko conn, 145 cm |
|
eee. Ginny rp (xx x nf) |
Näytä/piilota sukuselvitys
Sukuselvitys tulee ajallaan
Jälkeläiset
Syntyi | Skp | Nimi | Emä | Omistaja | Meriitit |
Näyttelytulokset
Ajantasaiset tulokset löytyvät orin PKK-rekisterisivulta
20.02.22, Vaahterapolku, poniorit, tuom. Aksu: LKV KTK-sert, BIS1
Kantakirjaus 114. tilaisuudessa
17.5 + 18 + 18 = 74.3%
- Erinomeinen rotuleima, sukupuolileima saisi olla vielä vahvempi. Etupainoisen oloinen, melko taakse asettunut säkä ja lyhyt ylälinja. Kaunis pää, ylipurentaa. Ventoiset vuohiset, takajaloissa ohut säären luusto. Herkkä tekniikka.
Kuulumiset ja valmennukset
12.03.2022 | Kenttävalmennus, rats. Patrizia Pozzoli, valm. Quintino Calabrese
Mikä tämä tunne oli? Turva? Voiko Verdin selässä olla turvallista?
Patrizia oli juuri kokenut elämänsä kummallisimman ilmestyksen. Tallin oma harjoitusrata oli niin tuttu että sen osaisi juosta takaperin ja silmät kiinni, mutta ajatus oli herpaantunut pitkän laukkapätkän aikana niin että typerästi kaarteen taakse rakennettu banketti osasi silti yllättää. Patrizia ei ehtinyt järjestelemään itseään, saati sitten matkavauhtia hullun ponin lailla puksuttavaa ratsuaan, tulevaan nousuun. Nopeutta oli liikaa, takaosa liirasi kilometrin perässä ja jalat kauhoivat matkaa korkeuden sijaan.
Silti Patriziaa ei pelottanut. Hassua kyllä, juuri Verdin tohelointi oli tehnyt hänestä luottavaisen ponia kohtaan: se kyllä klaarasi tilanteen kuin tilanteen. Ehkä he eivät päätyisi niihin jos Verdi olisi varovaisempi, mutta toisaalta siitä oli kuoriutunut oikea selviytyjä. Aluksi Patrizia oli valehtelematta pelännyt henkensä edestä hypätessään kiinteitä esteitä reikäpäänä, mutta kenties hän oli myös turtunut jokaisessa treenissä vastaan tuleviin kohelluksiin, nyt huono saapuminen banketille ei tuntunutkaan maailmanlopulta. Kyllä Verdi aina jotenkin ylös pääsi ja pystyssä pysyi, kunhan oma tasapaino säilyi.
Joten niin Patrizia vain tyyneesti otti niin tukevan kevyen istunnan kuin pystyi, antoi ohjaa ja otti etukaaresta vähän tukea. Silmiä ei sentäs laittanut kiinni. Verdi ei ehtinyt ottamaan takaosaa kunnolla alle ennen ponnistusta, mutta onnistui silti soheltamaan itsensä huipulle. Alastulossa se ei pahemmin jarrutellut, mutta siihen Patrizia oli jo tottunut. Jesus take the wheel.
Hän rapsutti Verdin kaulaa kiitollisena jatkaessaan nyt paljon skarpimpana seuraavalle esteelle. Jos joku olisi vielä puoli vuotta sitten kertonut tästä ponista tulevan hänen luottoratsu, Patrizia olisi vienyt puhujan suoraan vieroitusklinikalle. Vaan niin se vain oli että kuukaudet Verdin satulassa olivat muuttaneet hänet kuolemattomaksi.
16.11.2021 | Kenttävalmennus, rats. Patrizia Pozzoli, valm. Quintino Calabrese
"Pidä kiinni, pidä herrajumala sentäs kiinni!"
Patrizia puristi ohjia henkensä kaupalla, Quintinon sanat tuntuivat kaikuvan jostain kaukaa. Hänen teki mieli sulkea silmät ja olla näkemättä lähestyvää loppuuan, mutta katse oli lasittunut kohti edessä ammottavaa vettä, joka hetki sitten oli vielä ollut pahainen lätäkkö. Radan helpoin este. Nyt se näytti pohjattomalta mereltä, tai kenties tuonelan virralta, joka kutsui nuoren tytön kylmään syleilyynsä aivan liian varhain...
Vettä roiskui kaikkialle, kuulosti siltä kuin valas olisi hypännyt. Mutta se olikin vain Verdi, joka kuin ihmeen kaupalla säilytti tasapainonsa laskeutuessaan jorpakkoon. Haparoiden, kompuroiden, mutta yhä kaikki yhtenä kappaleena ori pärskyi vettä pois sieraimista ja jatkoi höyryjunan lailla matkaansa kuin kuolema ei olisi juuri käynyt sitä viistämässä. Patrizia sai jalan takaisin jalustimeet, kolmipisteistunnan haltuun — ja matka jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Poskella valuvat pisarat olivat kuravettä eivätkä kyyneliä.
Tätä elämä oli Verdin kanssa — jatkuvaa reunalla roikkumista. Välillä Patrizia mietti miksi ihmeessä oli suostunut kisaamaan Soulin lisäksi myös nuorella, pöhköllä ja varomattomalla Verdillä, mutta sitten endorfiinit puskivat pintaan ja tyttö huomasi taas nauttivansa vauhdin hurmasta. Verdi toi elämään vähän jännitystä... Tämä jos mikä oli extreme-urheilua.
"Hyvä hyvä, pidä tuo tempo mutta muista miten viimeksi banketilla kävi — älä anna kiihtyä yhtään enempää!"
Helppohan Quintinon oli huudella. Verdi tuntui siltä että se laittaa kohta rakettimoottorit käyntiin ja sinkaisee vieläkin kovempaan vauhtiin, niin uskomattomalta kuin se siinäkin kiidossa tuntui. Ori puuskutti ja kokeili hieman ohjaa vasten, saisiko mennä lujempaa. Ei saanut. Pettyneenä se aukoi leukojaan ja huiski hännällään, mutta Patrizia pysyi lujana — he eivät kaatuisi banketilla kaahottamisen takia. Eivät tällä kertaa. Oli ollut kurjaa viettää kesäloma käsi paketissa.
Laukka lyhenee, hop hop hop, pylly alle ja pomppu ylös, HOP, lyhyt askel lyhyt askel lyhyt askel, ja hallittu hyppy alas, hop.
"Nyt sujuu, anna mennä vaan!"
Ja Patrizia antoi. Jos he eivät tämän kauden jälkeen olisi CIC1-tasolla, hän lupaisi syödä kaikki tallin pesusienet. Niin hyvältä ja loputtoman vahvalta Verdi tuntui. Kunhan ratsukko pysyisi ehkänä, heitä ei voisi pysäyttää mikään.
03.08.2020 | Vielä lisää poneista
Quintino katseli kermanväristä ponia, joka ravasi uuden tarhansa aidanvierusta ja hirnui kimeällä varsanäänellään. Nuori ori oli selkeästi hämmentynyt, vähän harmistunutkin, uudesta paikasta jota pitäisi lähteä kutsumaan kodiksi. Pienet juonteet miehen otsalla kertoi vierestä tarkkailevalle Felicitalle tunteen olevan luultavasti molemminpuoleista.
"Miksi moinen naama? Sait hienon varsan hyvällä hinnalla."
"Niin..."
"Mistä sitten kiikastaa?"
Quintino veti syvään henkeä. Tuliluontoiselle Felicitalle oli aseteltava sanansa varoen, ja vaati hetkellisen ajatustyön muotoilla lause niin pehmeään pakettiin kuin sen ikinä sai.
"Rehellisesti sanoen, en tiedä miksi ostelen näitä poneja. En voi itse niillä ratsastaa, ja tämäkin pitäisi vielä kouluttaa... Käppänät vievät tilaa sellaisilta hevosilta, joita voisin itse käyttää."
Felicitan tuhahdus kertoi kaiken tarpeellisen. "Third world problems" hän saivarsi. "Pitäisikö näitä asioita miettiä ennen kuin vetää ostohousut jalkaan?" "Jos tätä vähän kouluttaa, niin saisin ainakin mmuutama tuhat e—"
"No et varmasti myy! Perhana, ihan jo periaatteesta kiellän!"
Felicitalla oli se ilme, se legendaarinen vaimoilme, mikä sai Quintinon olemaan väittämättä vastaan. Voitonriemuinen kare kävi hänen kauniin mutta kiukkuisen puolison punatuilla huulilla.
"Sinä koulutat tämän, etsit kisaajan, kantakirjaat, viet laatuarvosteluun ja kerrot tarinaa miten vaimo oli oikeassa. Kiitteletkin vielä etten antanut myydä pois ponia, jolle on tammoja tulossa jonoksi asti ja sinä naureskelet matkalla pankkiin."Quintinon silmät pyörähtivät ja huulet muodostivat äänettömän vastauksen. Jaa jaa. Monteverdi olisi joka tapauksessa hänen viimeinen poninsa.