De  Civitate  Deorum

Doom Date Dall

Ruunikonkimo ori "Doom", rodultaan brittiläinen ratsuponi. Poniveriprosentti 25%. Säkäkorkeus 150 cm.
Syntynyt 01.11.2020, kasvattajana Heimdall . Nyt M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias.
De Civitate Deorumin omistuksessa (VRL-01436).

Kenttäpainote, koulutetaan vasta. Kilpailee KERJ:n kilpailuissa.

PKK4600

Doom. Ei nimi miestä pahenna ellei sitten mies nimeä. Sitä on vaikea sanoa, kumpi tapahtui ensin, mutta tämän ponin nimi toteuttaa itseään. Kaikki mitä Doom koskettaa, minne se meneekään, muuttuu puhtaaksi kaaokseksi. Orin luonne on pelottava kombo uteliaisuutta ja leikkisyyttä, röyhkeyttä sekä itseriittoisuutta.

Kaikki sujuu hyvin jos Doom saa tehdä mitä tahtoo, mutta kun ikävä kyllä se on yleensä se viimeinen asia mitä toivotaan... Kun Doomia rajoittaa, oli se sitten narusta nykäisy orin öyhöttäessä muille tai kun reppana ei saa leikkiä käytävällä repimällä loimia telineistä, pistää poni vihamoodin päälle. Se muuttuu sekunnissa lohikäärmeeksi joka silmät salamoiden nappailaa hampaillaan ja kavioillaan ilmaa, eikä haittaa jos vähän ihmisen ihoakin jää väliin. Doomin kanssa on osattava olla hyvin vakuuttava, sillä jos sitä komentaa vain huutamalla tai räimimällä, on oikea riski saada puoliaan pitävä ori kimppuunsa. Sen sijaan lapatossuhoitajia Doom vedättää miten sattuu, ja voi juku jos se huomaakin olevansa pelätty, silloin se riemu vasta repeääkin. On osattava pistää peli kerrasta poikki olematta kuitenkaan uhkaava, minkä vuoksi Doom on niin vaikea käsitellä. Kun pienikin hevonen yrittää litistää seinää vasten kaikella elopainollaan, on vaikea pitää pakka kasassa ja auktoriteetinomaisesti vain ilmoittaa ilman huutamista ettei se käy.

Harva haluaa Doomia hoitaa, eikä ratsastajiakaan ole jonoksi asti. Doom on kovapäinen eikä pidä siitä että sitä rajoitetaan — kun oria pidättää, estää tai pyytää vaikka vain keskittymään, se saattaa kiukkupäissään vastata pukilla. Suuria ilmapotkuja ne eivät ole, mutta juuri ennen kiinteää 80 cm estettä ylimääräisiä mooveja ei tarvitsisi tulla... Doomia se ei kyllä haittaa, sillä se ylittää minkä tahansa esteen vaikka päällään seisoen. Suoranaisella raivolla kimo kiitää viritelmän kuin viritelmän yli, tai vaikka sitten läpi jos ei muuta keinoa ole. Jälkimmäinen ei maastoesteillä paljon naurata...

Kouluradalla Doomin tapa punkea ratsastajaa vastaan tuo pitkän miinuksensa, mutta maastossa ori ei takuuvarmasti pelkää mitään mörköjä. Möröt pelkäävät sitä. Pienillä, teknisillä esteradoilla Doom menee helposti ohi jäädessään väittelemään ratsastajan kanssa käännytäänkö johtavalla otteella vasempaan nyt vai kohta, mutta sitten taaskin tekniikka on hypyssä hallussa niin että vielä vinoista kuolemalähestymisistäkin Doom voi vielä tilanteen pelastaa.

Jos vain haluaa.

Sukutaulu ja -selvitys

Isälinja Rushock Smoochum - Newtborough Darcy
Emälinja Sense of Destiny Rewa xx - Sense of Perfection xx
i. Rushock Smoochum

Fn, KTK-II
trn brp, 151 cm
ii. Newtborough Darcy
KTK-II
rn nf, 146 cm
iii. Darlington
m nf, 144 cm
iie. Larkspur Amelia
rn nf, 145 cm
ie. Smoochiepook
rn xx, 163 cm
iei. Shadow Marker
m xx, 165 cm
iee. Smoochie
rn xx, 162 cm
e. Sense of Destiny Rewa
rnkm xx, 168 cm
ei. Rainmaker
ERJ-I, KERJ-I
km xx, 164 cm
eii. Veridis Quo
kmxx, 165 cm
eie. Overture
m xx, 159 cm
ee. Sense of Perfection
rn xx, 168 cm
eei. Conrad III
mrn xx, 170 cm
eee. Sense of Dreams
trn xx, 163 cm
Näytä/piilota sukuselvitys

Sukuselvitys tulee ajallaan

Jälkeläiset

Syntyi Skp Nimi Emä Omistaja Meriitit

Näyttelytulokset

Ajantasaiset tulokset löytyvät orin PKK-rekisterisivulta

10.05.22, Hiekka-Aho, poniorit, tuom. Anne: HY

Kuulumiset ja valmennukset

15.02.2022 | Nips-naps?

Steven onnettomuuden jälkeen ihmisten halu koskettaa Doomia pitkällä tikullakaan ovat olleet aika surkeissa lukemissa. Onhan se totta että orit eivät testosteronihuurulleen voi mitään ja tilanteet vievät mukanaan, mutta jos rehellisiä ollaan niin esimerkiksi Fellan tai Cereniksen olisi hyvin vaikea kuvitella telovan ihmistä samalla tavalla.

Doomin pallit ovat siis vaakalaudalla. Se on hyvä kenttäpeli ja komeakin, kivasta suvusta, korkea täykkäriprosentti (mikä kyllä muuten näkyy). Mutta kysymys kuuluu, onko sitä enää turvallista pitää orina? Onko tässä mitään järkeä? Helppoa ja hauskaa ponia Doomista ei varmasti ikinä tule saamaan, mutta olisiko se ruunana näin suoraan sanottuna vähemmän vaarallinen? Jos ori noin kuohahtelee ja on puolustusasemissa, se ei ole hyvä juttu lainkaan — seuraavalla kerralla kavio voisi tallata solisluun sijasta jonkun kasvoille.

Quintino on yksin hoitanut ja treenannut orinsa, eikä hänkään kovin mieluusti. Sitä sai olla kuinka kokenut hevosmies tahansa, niin tuollainen säikäyttää silti aina. Hoitaessa toinen silmä vahtii jatkuvasti Doomin pieniäkin liikkeitä, jalat ovat valmiita heittämään kannateltavansa turvaan mikäli kimo näyttää hiemankaan siltä että täältä pesee. Ääneen Quintino ei sitä myönnä, mutta hän pelkää. Jopa ratsastaessa: selässä hän on voittamaton, eikä isotkaan esteet saa puntteja tutisemaan, mutta entä jos maan vetovoima vetääkin tantereeseen ja Doom saisikin taas oikun...

Doomin viimeinen valttikortti on näyttelyt. Jos se saa rakennearvostelussa vihreää valoa, sillä olisi vielä jalostusarvoa ja ori saisi pitää killuttimensa. Jos ei, Quintino on enemmän kuin valmis sanomaan nips-naps. Sen hän on myös muistanut kertoa vakavalla äänellä ponille, uhkauksensa.

10.02.2022 | Poni on peto

Doom teki vihdoin sen mitä sen aina pelättiin tekevän: teloi hoitajansa. Ponin puolustukseksi on sanottava ettei alle jäänyt Stevekään mitenkään fiksusti tehnyt, mutta olisihan se silti kiva ettei tallissa tarvitsisi varoa verenhimoisia, ruohoa syöviä lohikäärmeitä.

Kaikki lähti niinkin viattomasti liikkeelle että Doom sai öyhötyskohtauksen kävellessään tarhojen ohi talliin. Sitä taluttava Steve oli kyllä jo tottunut kimoa käsittelemään, ja aluksi hän hoitikin tilanteen mallikkaasti. Mutta sitten tapahtui villikortti Reido, joka ilmestyi tarhansa aidalle kuin taiottuna huutamaan suoranaista tuomionpäivää. Doom röyhisti rintaansa ja pisti samalla mitalla takaisin, nykäisi Steven peräänsä ja poukkosi aidalle ottaakseen miehestä mittaa. Siinä vaiheessa Steve-polo mietti varmasti miksi olikaan tullut jo toistamiseen DCD:hen harjoitteluun, sillä eikös viimeisimmällä kerralla Reido ollut häntä nöyryyttänyt karkaamalla ja pelottelemalla groomi-paran henkihieveriin. Nyt hän oli kahden itseään täynnä olevan orin välissä, pelottavan lähellä metallista putkiaitaa. Siinä luultavasti itse kukin tekisi liskonaivoreaktiona saman kuin hän: huutaisi, huitoisi käsillään ja käskisi molempia hevosia painumaan sinne missä pippuri kasvaa, tai ainakin niin pitkälle ettei kaviot yllä viattomiin kalloihin.

Doom tihkui jo muutenkin puhdasta testosteronia, joten äkkinäinen, uhkaava karvaton apina siinä välissä oli viimeinen vikatikki. Ilman mitään varoitusta se kääntyikin Steveä kohti, tallasi hänet etukavioilla maahan ja pukitti vielä kaupanpäällisiksi ennen kuin kirmasi nauttimaan vapaudesta ja jatkamaan Reidon kanssa mätsäilyä toisesta kulmasta. Sitä ei kiinnostanut pätkääkään maassa makaava, surkeasti vaikeroiva nuorimies. Kun Patrizia ryntäsi ensimmäisenä paikalle auttamaan, hän pysyi kunnioitettavan välimatkan päässä nyt jo aidan yli toisiaan moukaroivista oreista. Ne saatiin irti toisistaan vasta klassisella "kylmää vettä vesiletkusta"-manööverillä, eikä Doomiin halunnut kukaan koskea. Se ajettiin avonaiseen tarhaan ja jätettiin sinne yksin möyhäämään. Naru roikkui päitsistä vielä ambulanssin kaartaessa pihaan.

Steve selvisi säikähdyksellä. Häneltä murtui solisluu ja käsi meni olkapäästä sijoiltaan, mutta ottaen huomioon että päälle rysähti 500 kg vihaista oria, oli tuuria todellakin matkassa. Ikävää vain että hänen harjoittelunsa oli tällä kertaa tässä. Saapi nähdä, haluaako hän sairaslomansa jälkeen enää palata...

03.02.2022 | Itsenäinen kenttätreeni, rats. Quintino Calabrese

Quintino otti käsillä tukea nuudelimaisesta kaulasta, palautti tasapainonsa hurjan hypyn jälkeen ja jatkoi kohti seuraavaa estettä. Doom painoi kuin pieni raiteilta karannut veturi, sitä ei äskeinen megaloikka hätkäyttänyt. Välillä jos menee ponnistus pieleen niin sitten menee, ei haittaa! Aina on uusia esteitä joilla harjoitella, ainakin jos orin mielipidettä kysyttiin. Se ei pienistä, isoistakaan, tärskyistä hetkahtanut.

Doom oli sentilleen Telen kokoinen ja vain hieman Reidoa pienempi, eikä läheskään yhtä kapea, liukas saippuapala ratsastaa kuin kumpikaan arabeista. Oikeastaan Doom tuntui todella hyvältä: kolmipisteistunnassakin jalat sai hyvin ponin ympärille, ja pieni annos nyffiverta siloitteli täysiverisen luikkua ja livakkaa muotoa. Ääneen Quintino ei ollut sitä valmis vielä myöntämään, mutta tämän orin kanssa hän alkoi janoamaan takaisin kenttäradoille. Ponin. Ehkä hevosmittaisen, mutta ponin kuitenkin. Ratsastivatko tosimiehet poneilla?

Doom antoi kysymykseen vastauksen heittämällä riemukkaan pukin kesken pitkän laukan. Quintino piti itsensä satulassa, keräsi ohjat paremmin käsiin ja ärähti. Kimoa ärsytti komentaminen, se pukitti uudestaan vastalauseena. Kun ratsastaja ei tippunut vieläkään, se luovutti mutta muisti vielä loppuun kokeilla riuhtaista ohjat käsistä. Sormien läpi luisuva nahkahihna olisi polttanut ratsastajan käsiä jos hänellä ei olisi ollut hanskoja. Kyllä, tämä oli miehinen ratsu.

Tukki lähestyi. Doom painoi pelham-kuolaimesta huolimatta ohjille yrittäessään ryysiä esteelle, ja vaivalla Quintino sai orin takaisin haltuun ennen ponnistusta. Harmaa häntä heilui rajoittamisesta kiukkuisena korkean loikan saatteena.

20.01.2022 | Poneja ja vielä vähän lisää poneja

Vuosia sitten Quintino uhosi ettei ostaisi yhtään ainuttakaan ponia talliin. Luonnollisestihan sanat tietenkin syötiin, ja nyt karsinoita varaa jo yhteensä neljä ponia. Tai ainakin nimellisesti poneja — Doom kun päätti venähtää reippaaseen hevosmittaan, mikä ei tietenkään Quintinoa haitannut lainkaan. Syy ponien dissaamiseen oli pitkälti se, ettei hän voinut niillä itse ratsastaa. Mutta tällä ponillapa pystyi! Koulujalustimillahan Quintino näytti hujopilta (tai renessanssiaikaiselta), mutta esteillä kimon satulassa oli suorastaan tasapainoinen olo. Ja esteille jos mille tämä kimo olikin luotu.

Kun Doom oli varsa, Quintino ei pitänyt siitä lainkaan. "Epäsopusuhtainen ja hintelä luuska, eikä edes hyvä päästään!" hän päivitteli miettiessään veisikö Doomia varsojen laatuarvosteluun. Ei vienyt. Myyntikin kävi mielessä, mutta aikaansaaminen oli ollut toinen asia — ja hyvä niin. Sillä vaikkei tätä pirunkaimaa viitsi hyvällä tahdollakaan kivaksi tai helpoksi väittää, niin kyllä maar hyppää hyvin ja varmasti. Niinkin varmasti että myös kentän aidat ylittyy kun treenaaminen ei enää maistu, oli ratsastaja kyydissä tai ei, mutta se on jo toinen tarina se.

Tallin virallinen ponikuski Patrizia voi huokaista helpotuksesta, sillä Doom ei hänen kisattavakseen tule. Ei, mielenhäiriöstä tai toisesta Quintino on ominut koko ponin itselleen. Ehkäpä hän salaa toivoi olevansa yhä poniratsastaja...