Shado Reido

26.06.2021 | Fuusioarabienergia hyötykäyttöön

Pikakatsaus Reidoon: se ei ole todellakaan sitä miltä näyttää. Ensisilmäyksellä näkee kuvankauniin ja tulisen arabiorin, sellaisen jokaisen Pollux-heppakerholaisen unelman. Toisella silmäyksellä paljastuu miten kamalan vaikea, kuuma, raskas ja välillä melkein jopa vaarallinenkin hevonen se on. Kolmannella kerralla edeltävä toteamus sitten lieventyykin siitä faktasta, kuinka osaava ja menestyvä Reido on. Kolmas kohta pitää tietenkin paikkansa vain siinä tapauksessa, että mustan loputon fuusioenergia osataan suunnata ja muovailla oikein, ja siihen ei aivan kaikista ole. Edes kovahermoisena ratsastajana tunnettu Quintino ei aina selviä orin satulassa ilman ristinmerkkiä ja sydämentykytyksiä.

Mutta sitten kun palaset osuvat kohdilleen, Reido jyrää — siis kuvainnollisesti, ei toivottavasti muuten. Sillä on aivan loputon ponnu, ja metrin tasolle ori kiipesi hetkessä. Pidemmällekin varmasti voisi päästä, ja tällä kaudella hurjana suunnitelmana olisikin tökkiä 110 cm ratojen rajoja. Oloisekseen kukkakepiksi Reido on todella vahva, aina vitsaillaan että se painaa radat läpi silkalla raivoenergialla, eikä se ehkä ole edes mikään vitsi. Joka tapauksessa vain isoilla areenoilla Reido saattaa lopussa tuntua jo uupuneelta, ja esimerkiksi hallikauden lyhyet maneesiradat se heittää suurin piirtein yhdellä hengenvedolla läpi. Ja olihan vauhti jo mainittu? Ei ole sellaista rakettia olemassakaan kuin Reido, eikä se varmaan yllätä ketään. Suurin ongelma onkin saada hitaampaa tempoa, kun tötteröhäntä tahtoisi mennä jokaisen esteen yli niin kovaa ja korkealta kuin pääsee.

Quintino pukkaa hikeä vesiputouksena aina radalta palattuaan, mutta Reido näyttää olevan aina valmiina uusiin haasteisiin. Hyväksi havaittu käytäntö on, että ratsastaja luovuttaa hurjimuksensa suoraan iskussa olevalle groomille eikä yritä itse viimeisillä voimillaan jäähdytellä pärrääjäänsä. Mutta kyllä karsinassa roikkuva ruusukerivistö puhuu puolestaan: vaikka Reido on miten hankala tapaus, sen treenaaminen ja kilpailuttaminen on silti harvinaisen kannattavaa. Kisoissa harvoin tulee pyörähdettyä, mutta aina sieltä ollaan joku muisto mukaan saatu. Tosin kerran se muisto oli irtohammas, mutta ei muistella nyt sitä.

26.04.2021 | Kauhun tasapainossa

Jos mentäisiin sellaisen perinteisen kaavan mukaan, tähän kirjoitettaisiin että Reido on vuodessa ehtinyt asettumaan taloon. Sen sijaan täytynee olla rehellinen ja todeta että vuodessa talo on tottunut Reidoon. Se ei ole nimittäin rauhoittunut sitten yhtään, ja vaikka koulutustasoa on hinkattu hyvällä tahdilla ylös, sijojakin ihan kiitettävästi niittäen, niin vaikeudet jatkuvat edelleen. Reido riehuu kuin pyörremyrsky, huutaa ja temuaa, uhoaa, kavahtelee, rynnii. Sama show jatkuu päivästä toiseen. Ensimmäisessä merkinnässä toivottiin että "häsellys oli vain pitkän matkan tuomaa stressiä eikä jokapäiväistä, tulevaa arkea", mutta tähdet eivät tätä pyyntöä kuulleet. Todellakaan! Melkein päinvastoin on Reido muuttunut vain entistä raisummaksi, kun se on kasvanut hintelästä nuorikosta voimiensa tuntoon.

Kun Reido joskus pääsee aloittamaan siitosuraansa, niin siitä vedetään kyllä pitkää tikkua että kuka orhia tamman tai pukin luo saattaa... Onneksi niihin kauhuihin on vielä aikaa.

20.02.2021 | Asioita joita ei pitäisi tapahtua

Ihmisten pelkäämiä asioita ovat mm. läheisen kuolema, joukkosurma, tsunami, ja sitten se että Reido pääsee vapaaksi. Arvanette jo heti, mitä tänään tapahtui...

Onnettomuutta ei voinut aavistaa, eikä estää. Aamusella Reido piti samanlaista mekkalaa kuin aina pihalle päästessään: se oli koko yön padonnut loputonta energiaansa karsinassa, ja tuliset tanssiaskeleet olivat käyneet jo kaikille työntekijöille tutuksi. Harjoittelussa oleva Steve nakitettiin aina mustan naruun, joten hän jos kuka oli jo turtunut kaikkeen siihen sähläykseen mikä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin tarhaan viemiseen, voi liittyä.

Naps. Ketju ja lukko kestivät kyllä, mutta tuhannesti riuhdotun nahkanarun ommel ei enää pitänyt. Reido tajusi tilaisuutensa heti, ja kun Steve tajusi kädessään roikkuvan tyhjän narun, juoksi ori pihalla jo häntä tötteröllä ketju perässä kilisten. Kirosanoja saattoi päästä enemmän kuin yksi siinä vaiheessa.

Normaalisti tämä ei olisi mikään maailmanloppu, kyllä hörhöimmätkin orit aina jotenkin sai kiinni. Mutta vapaudesta huumantunut Reido katosi aivan omaan kuplaansa: se ei väistänyt mitään eikä ketään, ja tuntiessaan olonsa uhatuksi se tarjosi lähintä monoa ja jyräsi yli. Kaikkien aamutoimet olivat seis melkein tunnin ajan, eikä viidenkään henkilön voimin karkuria saatu napattua. Lopulta se onneksi meni avonaisesta portista tyhjään tarhaan kiljumaan Snorrelle, jolloin kaikkien huojennukseksi ei tarvinnut muuta kuin sulkea portti.

Reido sai jäädä siihen tarhaan loppupäiväksi, kenenkään ei tehnyt mieli lähteä sitä sieltä metsästämään ennen kuin ori itse laski energiansa turvallisille tasoille. Sorcer tarhatkoon muualla.

01.11.2020 | Kantakirjaus joka meni penkin alle... Tai sitten ei?!

Hyvät naiset ja herrat, istukaa alas ja pitäkää kiinni sydänalastanne, sillä seuraava tieto tulee shokeeraamaan tuhannen voltin tavoin: Shado Reido kantakirjattiin ykköspalkinnolla! Kyllä, meidän musta pirunpoika, groomien kauhu ja hevosen muotoinen tornado keräsi kantakirjaustilaisuudessa huimat 85%. Eihän se ulkonäköä katsoessa mikään ihme ole, komea ja tyypikäs, kevytaskeleinen orihan se on kuin mikäkin — oikea kiiltokuva, mutta kun kuva aina valehtelee.

Käytöksen perusteella Reido olisi nimittäin ansainnut hyllytyksen, ja itse asiassa oli aika hilkulla ettei sitä käskytetty pois kehästä. Ori oli tavallistakin enemmän tiloissa, ja jos se ei koittanut ryysiä muita hevosia kohden, se teki kaikenmaailman ilmahyppyjä ja sinkoili jokaiseen ilmansuuntaan silkasta höpöenergiasta. Quintino tahtoi ensin väkipakolla itse esittää Reidon, mutta saadessaan melkein etukaviosta naamaan hän muuttikin mieltään ja olisi maksanut mitä tahansa että pääsisi kehästä pois. Katumus tuli tietenkin liian myöhään, ja siellä hän roikkui naama punaisena narussa, yrittäen saada pahasti luhistuvaa pakkaa pysymään kasassa loppuun saakka.

Tuomareiden kasvot eivät värähtäneetkään, eikä niiltä pystynyt lukemaan mitään. Tappio oli jo henkisesti hyväksytty: Reidon kiihkeä ja hallitsematon käytös rokottaisi pisteitä ihan satavarmasti. Mutta vielä mitä, tai sitten sen täytyy olla rakenteeltaan aivan supermahtava jos käytöspisteetkin miinustaen jäätiin ykkösen puolelle...

Niin tai näin, Reido palasi harvinaisen iloisen ja onnellisen tiimin kanssa kotiin, ja taidettiinpa sen kunniaksi poksauttaa skumpatkin. Näiden hetkien takia tätä oria jaksaa sietää!

26.04.2020 | Reido saapuu

Tallissa on jo kaunis, kimo arabi Tele, ja tänään saapui sen totaalinen vastakohta. Tai, on Reido kaunis myös, tietenkin, mutta muuten nuo ovat kuin toistensa peilikuvat. Musta ja kimo, uhoaja ja nössö.
Reido kuuluu siis ensimmäiseen kastiin, jos se jäi vielä epäselväksi. Tallilaisille ei ainakaan, sillä ori pisti sellaisen shown pystyyn heti astuttuaan ulos autosta että toista kaltaista saa odottaa. Reido huusi ja huitoi kavioillaan, uhosi jokaiselle tallin orille ja esiintyi olemattomille tammoille, pyöri, sättäsi, hyppi pystyyn ja pomppi jokaiseen ilmansuuntaan. Matkaa pihalta Reidon karsinalle oli n. 30 metriä, mutta kaikkine lisäkiemuroineen ja balettiliikkeineen siitä taisi tulla lähemmäs 300 metriä.

Karsinassa Reido ei tahtonut asettua millään. Se vielä illallakin sättäsi edestakaisin malttamatta koskea heiniinsä, ja aamulla ori oli todella väsynyt sekä hikinen, tosin yhä myös kierroksilla. Nukkuisiko ikiliikkuja koskaan? Lopulta kun Reidon karsina peitettiin kankailla, malttoi herra syödä ja juoda ensimmäisen kerran kunnolla sitten saapumisensa, vähän ehkä ummistaa koiranunessa silmiäänkin. Toivottavasti häsellys oli vain pitkän matkan tuomaa stressiä eikä jokapäiväistä, tulevaa arkea...