Panigingarra Kruuga

FF

Ahaltek-ori "Gin". Väri ruunivoikonkimo, säkäkorkeus tulee olemaan n. 167 cm.
Syntynyt 03.03.2025, nyt 3-vuotias.
Kasvattaja Kivikruuga Omistaa Karla Efimova (VRL-01436).
Varsa, koulutetaan vasta. Rekisterinumero PKK6385

Ahaltek-orih "Gin". Väri solovu bulan, sägäkorgevus tulou olemah n. 167 cm.
Rodiihes 03.03.2025, nügöi 3-vuodine.
Kazvattanuh Kivikruuga Omistai Karla Efimova (VRL-01436).
Varzu, vaste školitah. Registrunoumeru PKK6385

Salkyn oli ensimmäinen Karlan ihan omalla vastuulla oleva hevonen — hänen sieluntoveri, sydänystävä. Hän tiesi aina tahtovansa joskus tästä silmäterästään varsan, mutta jahkaili pitkään: entä jos jotain menisi pieleen? Osaisiko hän huolehtia kantavasta tammasta — saati sitten varsasta? Mitä jos se syntyisi sairaana? Kykenisikö Karla kouluttamaan hevosen alusta saakka itse? Siinä hän oli ollut nuoresta asti apuna, muttei koskaan ollut päävastuussa... Lopulta isäoriksi valikoitui kuitenkin Vecnossakin muutaman vuoden vaikuttanut Pazuzu, joka jätti Salkynin ensiyrittämällä kantavaksi. Jännitysnäytelmä sai alkaa.

Ja voi pojat että sitä näytelmää kestikin pitkään! Kantoaika sujui hyvin, mutta sekä tamma että sen omistaja olivat kumpainenkin yhtä pihalla siitä, mitä tapahtui. Kun laskettu aika lähestyi, Karla alkoi hermostuksissaan nukkumaan tallissa — ja Salkyn tästä ylimääräisestä huomiosta aivan yhtä hermostuneena alkoi lykkäämään varsomista. Kumpikin oli aivan päreinä, kun lopulta varsa tuntui olevan sitä mieltä että odottelu sai riittää, täältä tullaan — kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen, kun Karla kompasteli jo silmäpusseihinsa ja Salkyn puuskutti jo paikoillaan seisoessaankin. Tietenkin varsa syntyi myös juuri sillä hetkellä, kun Karla ei ollut neuroottisena toimitusta seuraamassa: kesken päivän askareiden hän vain katsahti pihattohalliin, ja näki Salkynin työntävän turvallaan hatarin jaloin tutisevaa, märkää honkenkonkelia tissille. Ainakin uskomus myöhästyvistä orivarsoista piti paikkansa: briha sieltä tulikin, mutta ei todellakaan mikään pieni! Olihan se pitkään saanut vatsassa kölliäkin.

Sinisilmäinen komistus nimettiin isän nimiteemaa mukaillen mesopotanian jumalluettelon mukaan Panigingarraksi. Saa nähdä, onko nimi enne. Oli niin tai näin, Karlan sekä koko nykyisen Kivikruugan ensimmäinen kasvatti oli nähnyt pitkän odotuksen jälkeen päivänvalon. Tästä varsasta, jos mistä, tulee piloille hemmoteltu kakara.

Pieni boššinpiä

Gin on topakka nuori, itseriittoinen ja ehkä hieman röyhkeäkin. Sen lempikysymys tuntuu olevan "miksi ei" — aina on vähän rajoja koeteltava, ei sitä tiedä jos ne jostain kohdin joustaisivatkin. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta viimeistään sadannella...

Leikit ovat hurjia, mutta orinrötjäke on silti ihan ystävällisin mielin usein liikkeellä. Aina ei vain ilottelun tiimellyksessä ehdi muistamaan, ettei ihmisten kanssa voi painia samalla tavalla kuin muiden hevosten... Rotjakka heittää nuorempansa joka päivä tatamiin, ja aina yhtä sitkeänä perskärpäsenä Gin on uudestaan härkkimässä vanhempaansa.

Ginistä tulee vielä jotain suurta. Ainakin isoegoinen, jos ei mitään muuta.

i. Pazuzu KTK-II vkkokm at, 160 cm	ii. Polan rnvkkokm at, 160 cm	iii. Pehermek rnkm at, 160 cm
		iie. Darmak prn at, 157 cm
	ie. Sigily vkko at, 157 cm	iei. Kilinji m at, 160 cm
		iee. Serena vkko at, 156 cm
e. Öte-Salkyn VIP MVA Fn, KTK-II mkm at, 168 cm	ei. Dahylly rnkm at, 168 cm	eii. Dek-Deprek rnkm at, 167 cm
		eie. Umut Etmek prn at, 162 cm
	ee. Öwez m at, 166 cm	eei. Palta vkko at, 164 cm
		eee. Öÿle-Kir mrn at, 160 cm

Sukuselvitys tulee ajallaan.

Jälkeläiset

Gin ei ole vielä jalostuskäytössä.

Näyttelytulokset (PKK)

Varsa-ajan näyttelyt

08.10.25, Norling Riding, varsat, tuom. Ainu: EO-sert, EM ^[1]
20.04.25, National Desert Horse Show, ahaltek-varsat, tuom. Aksu: EO-sert
30.03.25, Rockrapid Dressage, varsat, tuom. ScrewDriver: EO-sert

^[1] "EM: kokonaisuus"

Ginin elämää

03.03.2025 | Huavehet ollah stuanittuhes

Karla ei voinut uskoa silmiään. Siinä se nyt sitten oli. Hänen ensimmäinen omakasvattamansa varsa. Ikioma. Isäorin valinnasta koulutukseen saakka omin käsin muotoiltava, tuleva mestariteos.

Orivarsa oli iso, näytti kuin sillä olisi jalkoja kymmenen metrin verran. Se joi ahnaasti maitoa pienellä harmaalla turvallaan, ynisi ja huiskutti pörröistä häntäänsä. Suupielestä puhkesi maitokupla poksahtaen, kun varsa ravisteli päätään, heilutti etujalkojaan. Aivan kuin se testailisi uutta upeaa ruumistaan — upea se toden totta oli, kermakarvasaan ja sinisillä silmillään. Karla muisti isäorin niiltä ajoilta kun asui Vecnossa, ihailleensa jäänsinisiä mantelisilmiä. Nyt tuo sama katse loisti hänen kasvattinsa kasvoilla.

Hänen kasvattinsa. Vaikka papereilla kasvattajaksi merkittiin Kivikruuga, käytäntö oli toinen. Karla ei voinut vieläkään uskoa sitä kaikkea todeksi. Siinä hän toljotti viikkojen univelkojen uuvuttamana Salkynin esikoista, uutta ihmeellistä aavikkopuhuria Säämäjärven rannoille eksyneenä. Nojaili pihattohallin huteraan aitaan, pää vaaleanpunaisten pilvien peitossa.

Oliko tämä kaikki unta? Jos oli, Karla ei koskaan tahtoisi herätä.