Dvora

Dvora, piha, on samaan aikaan iso että ei iso. Talo on mäennyppylällä tuulien harmaaksi piiskaama, eivätkä piharakennuksetkaan näytä sen paremmilta. Ei paikat rempallaan ole, ainakaan pahasti, mutta selkeästi parhaimmat päivät ovat jo takana päin. Pientä pintaremonttia on tehty, muutamia reuna- ja päätylautoja sekä karmeja on pistetty valkeiksi, hieman koristeltukin punamaalilla. Jos rahaa olisi enemmän, olisi helppo kuvitella millaisen kasvojenkohotuksen tontti voisi saada.

Nimi Kivikruuga tulee pihan reunamilta olevasta siirtokivien piiristä. Kerrotaan Vassin iso-iso-iso-isän kysyneen mäen haltijoilta, sopisiko torppa rakentaa sen laelle. Aamulla oli kuuleman mukaan kivien keskelle ilmestynyt tinavuolu, minkä Gauči Hil'oi oli ottanut haltijoiden suopeutena. Uskoi tarinaan tai ei, joka tapauksessa viiden, miestä korkeamman lohkareen kehä on hieno ja mieleenpainuva näky.

No mutta millainen se talli on?

Końušna 2025.

Ei ihmeellinen. Vanhaan, kivijalkaiseen navettaan on kyhätty omin käsin laudoista talli, jonka päätyyn on tehty pihatto. Ihannetilanteessa karsinat ovat siis tyhjillään, mutta todellisuudessa oriit joutuvat yönsä niissä nököttämään oman pihaton (vielä) puuttuessa. Kotikutoisuus näkyy, mutta se mikä taidossa on hävitty, omistuneisuudella voitetaan... Vassi ei ole todellakaan mikään timpuri, mutta siinä taloustilanteessa ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin ottaa vasara omaan kouraan.

Tallissa on kantovesi omasta kaivostaan, varakkaammassa tulevaisuudessa on kyllä tarkoitus hankkia sähköpumppu. Heinät saadaan pohjoiselta naapurilta ja kaura itäiseltä, kuivikkeeksi käy olki tai sahanpuru sen mukaan miten kumpaakin saadaan. Honkamoan pienen kylän etu on se, että kaikki auttavat toisiaan.

Koska Vassi tahtoo olla THE kasvattaja, hän on rajannut mäen alle, tasamaalle, pienen alan kentäksi. Siellä Karla voi kouluttaa ratsuja, niistä kun saa paremman hinnan kuin pelkistä työhevosista. Hiekka on läheisimmältä kuopalta kouhaistua sekalaatua, mutta kelpaa näin alkuun oikein hyvin käyttöönsä.

Koin rahvastu

Karla Efimova

• Karla on syntyjään Nenetsien autonomisesta piirikunnasta, hieman oikaisten kerrottuna Vecnon pihassa. Hän ei ollut koskaan aiemmin varsinaisesti poistunut piirikunnan rajojen ulkopuolelle, kun 2021 tämä tunturihaukka levitti kaikkien ihmetykseksi siipensä ja lähti näkemään maailmaa erilaisilla talleilla työskennellen. Mukaansa hän otti Vecnon Pietarin yksiköstä tamman Öte-Salkyn, jonka Karlan oli tarkoitus tuoda isälleen uudeksi siitostammaksi palatessaan seikkailulta kotiin. Eipä tuonut.
• Syntymäpäivä 18.4.2004. Ensisijainen kieli on venäjä, puhuu auttavasti nenetsiä sekä englantia. Livvinkarjalaa sekä suomea vasta opettelee.
• Kivikruugaan Karla päätyi onnekkaiden sattumien, kohtalon, kautta. 2024 hän oli auttamassa Honkamoan kylän kesätapahtumassa ja esittelemässä eksoottista aavikkohevostaan, kun Vassi pelmahti paikalle korskuvan oriinsa kanssa. Vispilänkauppa alkoi samana iltana, ja tapahtuman bes'odassa vaihtui ensimmäinen suudelma. Nopeatempoiseen tapaansa Karla jätti silloisen harjoittelupaikkansa, ja nyt hänet jo tiedetään Kivikruugan "nuorena emäntänä". Siihen on toki oikealla vanhemmalla emännällä sanottavansa...
• Karla on hyvin tunteellinen ja herkkä. Häntä välillä hävettää yltiöpäinen emotionaalisuus ja sydän edellä juokseminen, mutta toisaalta se on tehnyt hänestä empaattisen — omat tunteet räiskyvät välillä vain sellaisella palolla, ettei ymmärrykselle jää aina tilaa tulla esiin. Hän on päättäväinen ja rohkea silloinkin kun pelkää: harmaan kiven läpi on mentävä vaikka sitten itku silmässä.
• Isältään Karla on oppinut läheisen luontosuhteen. Kaikessa on henki. Uskonasioissa jokseenkin kankean anopin kanssa tästä (siinä missä kaikesta muustakin) syntyy helposti torailua. Karla yrittää kovasti miellyttää Marjua, mutta temperamenttisena hän menettää malttinsa helposti ja lähtee puolustuskannalle.
• Karla on todella taitava ampumaan vastakaarijousella. Sen sijaan hän on umpisurkea käsitöissä: tahtoa oppia on, mutta malttia nypertää pieniä pistoja tai vuolla millilastuja ei lainkaan.

Vassilei "Vassi" Hil'oi

• Vassi on Kivikruugan taloon syntynyt, mutta jo nuorena maailmalle lähtenyt utelias sielu. Hän opiskeli sekä Pietarissa että myöhemmin Jyväskylässä kirjallisuutta, kunnes veri alkoi vetämään takaisin kotipitäjään. Hänen väitöksensä myyttisen hevosen vaikutuksesta nykypäivän suomalais-ugrilaiseen hevoskäsitykseen on ikuisesti kesken. Turha kysyä, miten sujuu.
• Aloittanut kiertonsa auringon ympäri 22.2.1995. Äidinkielenä livvi, mutta puhuu tietenkin myös sujuvasti venäjää. Suomi sekä englanti taittuvat niin että pärjää.
• Vaikka ensisijaisesti Vassi palasi Kivikruugaan kotiseuturakkauden vuoksi, hänellä oli myös haaveena kasvattaa suomenhevosia. Jyväskylässä opiskellessaan Vassi oli nimittäin ollut ahkerasti mukana paikallisissa hevostoimissa: Kivikruugassa oli ollut 2000-luvulle saakka aina vähintään yksi hevonen, joista parhaiten Vassin mieleen oli jäänyt died'oin (isoisän) Viipurista ostama, suomalainen juoksija Kilo. Kaikenlaisia maalaishevosia oltiin nähty, mutta pikimusta orii jäi pienen pojan mieleen, polttaen ikuisen ihailun rotua kohtaan.
• Vassi on pilkesilmäinen äijä. Hän on eläväinen ja sosiaalinen, tulee toimeen monien kanssa ja vitsailee hyvän maun rajoja paukutellen. Hän on utelias tungettelevuuteen asti, joten jos kuvittelitte emännän olevan se talon Ulla Taalasmaa, olette erehtyneet... Vassi on kaikesta huolimatta hyväntahtoinen, ja juuri esimerkiksi ihmisoikeusaktivisminsa vuoksi elämä Pietarissa alkoi kuumottamaan sen verran korventavasti, että hän vaihtoi maisemaa Suomen puolelle. Karjalan kulttuurin tila on hänelle sydämenasia.
• Supervoimana Vassilla on tehdä mistä tahansa käteen osuvasta esineestä soitin. Hän soittaa "vakavasti" lapakanteletta, mutta saa säestettyä laulujaan vaikka paperipussilla jos tarve tulee. Vassi on harvoin hiljaa.
• Emoa Vassi rakastaa, vaikka hermostuukin välillä tämän epäluuloisuudesta morsianta kohtaan. Välillä Vassi on ikävässä välikädessä, kun hän ei tiedä pitäisikö pitää kumman puolia — useimmiten polo päätyykin suututtamaan molemmat.

Marju Porasko Hil'oi

• Marju on kotoisin Honkamoan pohjoispuolelta Pekin talosta, siirtyi sitten 1977 Kivikruugan emännäksi, Jarassima Hil'oin vaimoksi, ja tässä on. Eikä kulumallakaan lähde.
• Syntymäpäivä 13.7.1959. Puhuu vain venäjää sekä livviä, jälkimmäistä lähinnä "oman piirin" kanssa.
• Marju on kokenut paljon menetyksiä. Hän jäi leskeksi 2010, ja kolmesta lapsesta vain nuorimmaisin on hengissä. On siis kaikessa ärsyttävyydessään ymmärrettävää, miksi hän vahtaa Vassia leijonaemon raivolla.
• Karlaa kohtaan Marju on hyvin skeptinen: hän ei ole vakuuttunut tämän muukalaisen vilpittömyydestä, eikä odota kesähäitä innolla. Elontie on tehnyt eukosta muutenkin kyynisyyteen taipuvaisen: "hospodi armahta!" hän huudahtaa jokaiseen vastoinkäymiseen käsiään teatraalisesti levitellen, ja vastoinkäymisiä löytyy jokaisesta tapahtumasta kun oikein mielikuvitusta notkistaa...
• Kirjonta ja kudonta ovat Marjun vahvuuksia: ei tarvitse arvailla, kuka on kaikki talon kauniit tekstiilit ja nauhat tehnyt. Nykyään, kun vapaa-aikaakin on, Marjulla melkein aina joku käsityö näpeissään. Askareista hänen vastuulleen ovat jääneet taloudenhoito ja kyökki: ei sillä etteikö Karla tahtoisi auttaa, mutta kun Marju ei anna. Eihän noin nuori tytönhupakko osaa edes kartohkoi keittää oikein. Hospodi armahta!
• Toinen Marjun tukipilari on usko. Neičyt Marian ikonia hän varjelee melkein yhtä paljon kuin poikaansa. Luoja suokoon sitä riähkää jos joku kuvan edessä kiroaa, Marjua ei kukaan tahdo kimppuunsa.