Uusimpia kuvia

24.06.2020 Gepardille myönnettiin kesän alussa VHRY:n titteli Apprentice Steed. Suomesta saapui uusi tamma, LH Gyzma.

30.03.2020 Vecnoon saapuu pian uusia hevosia näin kevään kunniaksi: ainakin yksi Branwenilainen ori on jo lähtenyt matkaan.
Hevos- ja kasvatussivut ovat nyt erillisten linkkien takana.

Ulkoasu © M Layouts

Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse

Pazuzu VH00-000-0000

PKK-V Fn
ahaltek, 160 cm korkea ja väriltään voikonkimo.
Syntynyt 12.03.2018, eli iältään M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias.
Courser, peruskoulutettu, ex-laukkaaja
___________________________
Kasvattanut Altyn Stud
Omistajana Vecno Stud (VRL-01436)

Ratsu- ja siitoskäytössä.
#PKK3169

PKK-V myönnetty 24.06.2020
Fn myönnetty 2020


Rakennekuva 4-v.



Ulyana ja Pazuzu.


Kermapylly saapui Siperiaan.


Pazuzu väriharmoniassa.


National Desert Horse Show 2019 Reserve Champion.


Myyntikuva.

Kovapäinen cruiseri

Pazuzu on jääsilmineen demonisen näköinen, eikä ori ole luonteeltaankaan sen herttaisempi. Ei se mikään heppakirjojen ihmissyöjä ole, mutta ei toisaalta kauaksi siitä jää... Pazuzu on omapäinen ja hyvin vahvatahtoinen, eikä sen kanssa heikoilla hermoilla pärjää. Se on selkeästi saanut nuorempana tahtonsa läpi nimenomaan ihmisten kanssa, sillä orilaumassa kimo löytää paikkansa nopeasti ja tulee toimeen muiden hevosten kanssa niin kauan kunnes kukaan ei tule mäyhäämään. Kaksijalkaisia se sen sijaan koittaa pompotella mennen tullen: taluttaessa on oltava valmiina estämään orin seikkailu omiin suuntiin, ja jos hoitotoimenpiteissä tms. jokin ei Pazuzua miellytä niin hän ei epäröi käyttää hampaitaan ja kavioitaan: tämän orin kohdalla huomaa, mitä tarkoitetaan kun puhutaan ahalteken kipakoista takakavioista... Pazuzu osaa iskeä näppärästi niin taakse kuin sivullekin, joten takapään lähellä saa olla valppaana. Potkiminen on orille muutenkin kaikin puolin herkässä, ja esimerkiksi säikähtäessään se ensin pukittaa päin ja katsoo vasta sitten oliko uhka villaviitta tuulessa vaiko epäonninen ihminen.

Ratsuna Pazuzu on herkkä ja rohkea, kuten mallikkaan ahalteken kuuluukin. Se toimii pikkuavuilla kunhan ratsastaja ensin on lunastanut orin kunnioituksen itselleen, eikä säiky turhia. Jännittäviin tilanteisiin Pazuzu lähtee ehkä puhisten ja päristen, mutta lipettiin se ei lähde tiukoissakaan paikoissa vaan sotahevosen rohkeudella painaa eteenpäin. Sisukkuudella on kuitenkin myös varjopuolensa: jos Pazuzua ei jokin huvita, niin koitahan siinä sitten houkutella, ei onnistu! Silloin orin jalat juurtuu maahan kiinni, takamus lentää komeasti ja etuosa kavahtelee. Mikäli Pazuzua jää vain väkisin pakottamaan alkaa tilanne eskaloitumaan aina vain pahemmin. Paras keino tulla toimeen Pazuzun kanssa on siis koittaa muotoilla asiat niin että ne olisivat orin mielestä hauskoja.
Mistä Pazuzu sitten pitää? Juoksemisesta tuulen lailla ja maastoilusta erilaisissa maastoissa, seikkailusta ja kokeilemisesta. Viimeisimpiä on vaikea Pietarin laukkayksikössä toteuttaa, mutta vauhdin hurmaa pääsee Pazuzu kokemaan sitäkin enemmän. Ori menee aina helposti lähtökoppiin, tietäen kyllä mihin se johtaa... Kun luukut aukeavat, ampaisee kimo kuin hauki rannasta. Se pyrkii aina heti ensimmäisenä kärkeen, ja jockeyn on välillä saatava ori malttamaan jottei se polttaisi itseään loppuun heti ensimmäisten furlongien aikana. Kun alkuinnostus on ohitettu, jaksaa Pazuzu yleensä painaa pitkänkin matkan tasaisen reippaasti loppuun saakka niinsanotusti cruiseri päällä. Ori viilettää yleensä turvallisesti keskivaiheilla suurimman osan kisaa. Viimeisellä suoralla jockeyn taidot yleensä ratkaisevat: mikäli hän on osannut maltittaa Pazuzua lähdössä niin ettei ori ole väsyttänyt itseään riuhtoessaan, löytyy yleensä tässä vaiheessa vielä pateja lähteä kirimään parhaimmillaan useampikin hevosenmitta eteenpäin. Siitä ei ole pelkoa etteikö Pazuzu juoksisi minkä jaloistaan lähtee: hän antaa aina kaikkensa kun puhutaan laukkaamisesta.

Sukutaulu

EVM-sukuinen
i.  Polan
rnvkkokm at, 160 cm
ii. Pehermek
rnkm at, 160 cm
iii. Podinmak
mkm at, 160 cm
iie. Azyre
cre at, 154 cm
ie. Darmak
prn at, 157 cm
iei. Elemek
prt at, 158 cm
iee. Deklek-Mir
prn at, 157 cm
e. Sigily
vkko at, 157 cm
ei. Kilinji
m at, 160 cm
eii. Kiril
mvkko at, 160 cm
eie. Lager
prt at, 158 cm
ee. Serena
vkko at, 156 cm
eei. Hathat
vkko at, 153 cm
eee. Sanaa
prt at, 156 cm

Jälkeläiset

Periyttää kimo- ja voikkogeenejä sekä herasilmiä myös yksivärisille varsoille. Kimoväri periytyy todennäköisimmin orivarsoille isälinjan perusteella.

Syntyi Skp. Nimi Emä Omistaja Muuta
25.02.2020 Idili VEC Ishtar Vecno / VRL-01436 -
19.03.2019 Dol-Marduk Jalina Dolinovodo / VRL-01544 rbsh

Näyttelytulokset (PKK)

18.12.2019, Metsätalli, Orit, tuom. Lynn: EO-sert 31.07.2019, Ranch O'Hara, täysveriset, tuom. Aksu: EO-sert
05.05.2019, Zen, National Desert Horse Show, At-orit, tuom, Sage: EO-sert, EM [1]

[1] "Väri."

ROW ystävänpäivän värinäyttelyt 14.02.20: Kehä 1. 4/20
KM: Special Snowflake
Tuomariston kommentti: "Siro kuin balettitanssija ja valkoinen kuin varsa lumessa! Hieno finalisti."

Kisakalenterit

Laukkatiedot: LJ 32523
G2, 9: 3-2-1-1, vs. 204 000 v€, voitot 33 %, sijoitukset 78 % (sileä).
Päättänyt laukkauransa.
VHRY (voittoja 1 kpl, sijoituksia 13 kpl, CUP 0 kpl)
26.06.20, Zen, skill at arms hunting II, 6/13
15.06.20, Zen, skill at arms hunting II, 4/12
04.06.20, Ranch Orange Wood, ratsastusjousiammunta, 4/9
30.05.20, Arathein Royal Stables, skill at arms hunting I, 2/21
21.05.20, Dragon Age Estate, puolalainen taistelurata, 3/22
17.05.20, Zen, skill at arms hunting I, 3/20
03.05.20, Zen, skill at arms hunting I, 3/16
18.04.20, Zen, skill at arms hunting II, 2/9
01.03.20, Närhimäki, saraseenijahti, 2/21
24.02.20, Dragon Age Estate, turkkilainen rata, 4/14
26.01.20, Zen, skill at arms noviisi, 1/8
20.01.20, Dragon Age Estate, skill at arms hunting I, 2/12

Päiväkirja

17.03.2020 | Pirunkesyttäjä

» Lue koko teksti
Tähdet pilkistelivät ohuen pilviharson takaa pimenevässä kevätillassa, kun yksinäinen ratsukko nousi kapeaa polkua pitkin Vecnon ylängölle. Lumi oli panssaroitunutta ja raskasta, siroluinen ratsu puuskutti tarpoessaan mäkeä ylös. Päivän plussa-asteet olivat kääntyneet jo miinuksen puolelle.

Päästyään lopulta rinteen loppuun parivaljakko pysähtyi vetämään henkeä. Ulyana silitteli kimoa karvaa kiitoksena, hevosesta hohkaava lämpö tuntui nahkarukkasenkin läpi. Pazuzu pärski ja ravisteli niskaansa niin voimalla että hihnassa roikkuvat jänikset hakkasivat kantajansa selkää.

Länsitaivas hohkasi vielä viimeisten auringonsäteiden jälkikaikua. Ulyana katsoi ristiriitaisin tuntein valonäytöstä varjostavia pieniä savuhahtuvia, joita kohosi pihan päärakennuksen räppänöistä. Hän oli kotiutunut ehkä hieman liiankin hyvin Vecnoon: päämääriensä tavoittamiseksi ei paranisi lähentyä liikaa pihan väen kanssa, mutta niin oli päässyt silti tapahtumaan. Tai no, Efim karsasti naista edelleen, mikä olikin hyvä, mutta varsinkin Karlan kanssa Ulyana huomasi viihtyvänsä niin hyvin että joutui välillä muistuttamaan itseään miksi oli saapunut. Tehtävä olisi vaikea jos ihmisiin loi kiintymyssuhteita.

Sen sijaan eläimiin hän tutustui mieluusti. Muutkin olivat huomanneet Ulyanan taidon tulla toimeen hankalimpienkin karvakuontaloiden kanssa, oli noilla jaloissa sitten kaviot, koparat tai tassut. Varsinkin pahanmoisena pidetty ori Pazuzu oli ottanut naisen nopeasti ystäväkseen, josta Karla oli keksinyt tuolle talon tavan mukaan lisänimen “Pirunkesyttäjä”. Se tietenkin kismitti Efimiä suunnattomasti, mikä taasen sai Ulyanan lisäämään vain vettä myllyyn. Niinpä hän aivan tietoisesti otti ratsukseen aina Pazuzun kun oli tuon vuoro käydä katsomassa lähiansat — kuten nyt. Kaksi jäniksenkalmoa roikkui kintereistään hihnassa: eväät olivat laihat, mutta päivä kerrallaan Vecno sinnitteli kohti tulevaa kesää.
Ulyana mietti, olisiko silloin vielä joukkiossa mukana. Kenties, mutta Efim luultavasti ei.

Lepotauko oli ohi. Kevyellä pohkeella ratsu lähti tarpomaan kohti hirsiportteja.

23.10.2019 | Samettitakki Siperiassa

» Lue koko teksti
Iivari von Hoffrén tunsi itsensä harvoin altavastaajaksi, mutta nyt kyseinen harvinainen tilanne oli käsillä. Ratsu hänen allaan kiemurteli kuin lattaritanssija, oksat tarttuivat pitkiin mustiin jouhiin ja juurakot olivat korkeita kuin muurit. Sammal vuoron lipsui ja vuoron petti kavioiden alla. Edellä kulkeva langanlaiha ori sen sijaan puikkelehti kevyesti ja varmajalkaisesti pitkin harmaata syysmetsää. Ahaltek — Pazuzu sen nimi taisi olla— oli selkeästi omalla maallaan, siinä missä barokkimallisella Riariolla oli täysi työ ja tuska pitää tasapainonsa. Näissä oloissa levaden hallitseminen oli yhtä tärkeää kuin lämpötyyny saunassa.

Efim vilkuili olkansa yli vaikkei sille ollut tarvettakaan: hänen vieraansa rymisteli ratsuineen perässä kuin Hannibalin sotanorsut. Jos nuo olisivat jääneet jälkeen, sen olisi kyllä huomannut hiljaisuudesta... Metsälle ei Efim ainakaan noita mukaan ottaisi! Hän ei rehellisesti sanottuna ymmärtänyt, mitä moinen kermaperse teki keskellä erämaata: Iivari ei samettitakissaan ja sipsuttelevalla destrierillään pärjäisi viikkoakaan yksin luonnossa, mikäli he nyt jälkeen jäisivät. Oli hyvä että Efim oli ottanut tuon ensin mukaansa vain lyhyelle kierrokselle: ei reppana kestäisi vettyneissä vaatteissaan edes puolen päivän ansakierrosta.

"Ennen kuin alamme suunnitella yhtään mitään, meidän täytyy opetella muutama perustaito, mister," venakko muotoili pieni iva sanoihinsa kätkettynä. Iivarin posket punottivat pienoisesta häpeästä: hän tunsi olonsa typeräksi. Mitä hän oli odottanut Siperian olevan? Kylmällä, märällä ja karulla maalla ei ollut tarvetta koreilla, eikä Efim todellakaan ollut sellainen henkilö johon tehtäisiin vaikutus esittelemällä materiaa. Samettisten ja kaniininnahkaisten vaatteidensa sijaan hän olisi voinut satsata villaan ja turkiksiin, silloin hänen ei olisi nytkään tarvinnut palella ja vaikuttaa samalla täysin idiootilta.
"Tämä ei ole mikään lomakohde" Efim lisäsi loppuun ikään kuin puolivahingossa. Iivari vastasi vain vaimealla tuhahduksella.