Hirun-Helinä

Suomenhevostamma "Helinä". Väri vaaleanpunarautias, säkäkorkeus 162 cm.
Syntynyt 02.07.2017, nyt 16-vuotias.
Kasvattaja Olavi Ranki . Omistaa Vassilei Hil'oi (VRL-01436).
Työhevonen, ajokoulutettu.
Rekisterinumero VH25-018-0651 / PKK6858

Suomenhebo-tammu "Helinä". Väri knieta, sägäkorgevus 162 cm.
Rodiihes 02.07.2017, nügöi 16-vuodine.
Kazvattanuh Olavi Ranki Omistai Vassilei Hil'oi (VRL-01436).
Ruadohebo, lokkovoi.
Registrunoumeru VH25-018-0651 / PKK6858

Kivikruuga kaipasi lisää tammavahvistusta. Foorumilla huutelu tuotti tulosta, sillä speksillä "aikuinen sh-tamma" tuli heti kättelyssä parikin hyvää tarjousta. Hirun-Helinä ei ollut ensimmäinen, mutta ehdottomasti paras vaihtoehto — se kun oli jo valmiiksi työhevosen ammattipätevyyden ansainnut kaunotar, joka nyt oli tainnut seisoskella lähinnä tyhjänpanttina. Honkamuan kylän suurin (ja ainoa) suomenhevoskasvattaja Vassilei Hil'oi otti 4.11.2025 uuden tulijan avosylin vastaan. Kuljetusauton rampilta rennonletkeästi lompsinut tammukka oli juuri sitä mitä tekstin perusteella luvattiin: tasainen ja varma menijä.

Helinä ei vaadi paljoa. Se on tyytyväinen saadessaan rapsutuksia ja huomiota, mutta pärjää hyvin ilmankin, eikä sitä myöskään haittaa yksinolo. Helinän voi jättää seisomaan mihin tahansa, ja siinä se myös uskollisesti tönöttää odottamassa, oli heiniä edessä tai ei. Muiden hevosten perään se ei myöskään ole, vaikka laumassa pärjää oikeastaan kaikenlaisten vipeltäjien kanssa. Lyhyesti kuvattuna Helinä on siis helppo kaveri: se on semmoinen simppeli talon työjuhta, mikä tietenkin talon väkeä kovasti ilahduttaa. Ei ole tilannetta, mikä saisi Helinän hätkymään, eikä se virko mitään vaikka harja vähän liikaa painaisikin. Lapset pärjäävät tämän pollen kanssa myös mainiosti.

Aivan mitäänsanomaton harmaavarpunen tässä ei ole kuitenkaan kyseessä: Helinä mieluummin peitsaa kuin ravaa. Se ei varsinaisesti kotihommissa haittaa, mutta kisapaikoilla raviarvostelu on kuumottavaa. Kylänraitilla ei onneksi kukaan katsele, millä askeleella juhta kulkee — ja jos katseleekin, niin entäpä sitten? Helinän muuten hyvät käyttöominaisuudet voittavat pienet askellajihassuttelut.

Varsinaista kunnollista ratsukoulutusta Helinällä ei ole. Sillä on kyllä edellisessä kodissa ratsastettu, mutta mistään vahvuuksista ei voida puhua. Jarru ja ratti löytyvät, mutta ne ovat yhtä jouhevia kuin Krikko Sorokinin vanhassa ladassa, ja askellajitkin löytyvät vähän sattumanvaraisesti — yleensä vaihtoehtoina on joko laahustava käynti tai possupassimainen peitsi. Selässä killuvista ihmisistä Helinä ei sinällään sano mitään, mutta tahti hidastuu sen verran, että kyllä se selkeästi viihtyy enemmän ajohommissa. Sellaisissa se saa siis pysyäkin.

i. Varjomieli trt sh, 159 cm	ii. Murto rn sh, 159 cm	iii. Villivoima sh
		iie.Vipinä sh
	ie. Tosi-Varma tprt sh, 152 cm	iei. M.T. Pommi sh
		iee. Kipakka sh
e. Hiru-Peippo prt sh, 165 cm	ei. Varjo-Purje tprt sh, 168 cm	eii. Purseeri tprt sh, 169 cm
		eie. Piiskune vprt sh, 155 cm
	ee. Hiru-Suippo prt sh, 154 cm	eei. Suotture vprt sh, 167 cm
		eee. Hiru-Supi prt sh, 152 cm

Sukuselvitys tulee ajallaan

Jälkeläiset

Helinän periyttäviä ominaisuuksia ei voida vielä määritellä.

r. Erätulen Talttumaton Talismaani
i. K.R. Tuhkimo-Kiri
s. 11.05.22, rt
om. Juhani Koskinen & Auri Väänänen / VRL-14901

Näyttelytulokset (PKK)

Helinän elämää

04.11.2025 | Hyvä hebo

Vassi silitti liinaharjaisen hevosen kaulaa tyytyväisenä. Nyt tuli tehtyä kelpoinen ostos, ostos nimeltään Hirun-Helinä, Helinä joka pupelsi tyytyväisenä uuden kodin uudelta maistuvia heiniä. Sitä ei paljon maisemanvaihdos tuntunut haittaavan, ei vaikka siihen sisältyi tylsä karanteeni ja kilometritolkulla ajokelvottomia hiekkateitä. Tämä tyllerö se ei tainnut harmistua mistään... Aamulla Vassi oli saanut hikikarpalot otsalla tarkkailla harjakäden painetta hoitaessaan herneprinsessa-Hipsua, joka kipakalla ilmapotkulla kertoi aina kun vähänkin jokin häiritsi. Nyt tuntui eheyttävältä harjata hevosta, joka ei sanonut mistään mitään. Heinät vain rouskuivat sen hampaissa, muuta ei sitten tapahtunutkaan. No, ehkä häntä huiski muutamia myöhäisheränneitä kärpäsiä hemmettiin, mutta ihminen vierellä sai vain olla olemassa.

Karla oli hieman epäillyt, kannattiko näin talvea vasten hankkia uutta hevosta talliin. Kyllä hänenkin mielensä muuttuisi, kun tapaa Helinän. Toista moista otusta ei oltu kuunaan nähty — toki tallissa oli jeesjees-tyypin Terhi, mutta siinä missä se tuntui pystyynkuolleelta, Helinä otti kontaktia ihmiseen. Se ei ollut turta, vaan ihan vain rennonletkeä ja ystävällinen. Vassi tarkasti ettei kukaan ollut näkemässä, ja antoi sitten uudelle työjuhdalle aimon halauksen.