Kaihon Hekoheko

Fn FF

Suomenhevostamma "Heksu". Väri hopeanruunikko, säkäkorkeus 149 cm.
Syntynyt 09.12.2020, nyt 9-vuotias.
Kasvattaja Kaihovaara, VRL-14333. Omistaa Vassilei Hil'oi (VRL-01436).
Yleiskäytössä, he B / 80 cm / ajokoulutettu. Rekisterinumero VH22-018-0382 / PKK4039

Suomenhebo-tammu "Heksu". Väri hobei hniedu*, sägäkorgevus 149 cm.
Rodiihes 09.12.2020, nügöi 9-vuodine.
Kazvattanuh Kaihovaara, VRL-14333. Omistai Vassilei Hil'oi (VRL-01436).
Ülehizel käütöl, he B / 80 cm / lokkovoi. Registrunoumeru VH22-018-0382 / PKK4039.

Heksu on heräteostos, myönnetään. Talliin ei ollut tarkoitus hankkia lisää hevosia, mutta sitten kun myyntipalstalla tuli vastaan valmiiksi koulutettu, tukevasti kantava erisukuinen hopeaheppa, niin pistihän se vähän tuumaamaan järjestelyjä uusiksi. Ainahan voisi käydä edes koeratsastamassa...

Koeratsastuksesta meni viikko, kun Heksu jo asteli Kivikruugan vaatimattomaan pihaan.

Jihuu! Jee!

Heksu ristittiin pian "pikkuraketiksi", ja ihan syystä. Vauhtia piisaa melkein yhtä paljon kuin Iiriksellä, eivätkä lyhyet jalat haittaa yhtään esimerkiksi esteradoilla: se mikä koossa hävitään, virmaisassa laukassa voitetaan. Heksulla tuntuu aina olevan hieman hoppu: hoitaessa se vaihtaa painoa etujalalta toiselle, kuopii, ravistelee päätään. Selkäännousu sujuu islantilaisittain vauhdista, eivätkä alkukäynnit kuulu tämän tamman repertuaariin.

Odottaminen ei siis suju Heksulta lainkaan. Sen sijaan toimintaan päästyään ei sille ole vertaistaan: Heksu tekee melkein kaiken mielellään, paitsi ne tylsät ja mälsät alkukäynnit, tietenkin. Tukkieste? Ei ongelmaa! Avotaivutus ravissa? Ei ongelmaa! Sulkutaivutus laukassa? Ei ongelmaa siinäkään! Nöyräksi ja ystävälliseksi tammukkaa voi siis kutsua, vaikkei sitä aina säheltävältä ensitapaamiselta uskoisi.

Joskus liika innokkuus kostautuu puomien pudottamisena tai kouluradalla hötkyilynä, mutta muuten Heksua voisi kuvailla hyvin varmaksi. Se ei säiky turhia, eikä pukkinappulaa ole lainkaan olemassa. Jarrut vain ovat vähän huonot: jos Heksun antaa painautua etupainosena käsiä vasten, se on menoa sitten. Istunnalla tätä formulaa ohjataan, eikä suusta ottamalla. Siinä mielessä Heksu on mitä mallikkain opetusheppa näyttämään, miten ratsua kohdellaan.

Heksun uusin aluevaltaus on työajo, ja siinä se on yllättäen aivan parhaimmillaan. Vauhtia kyllä meinaa välillä piisata eikä käyttöajo tai käyntikoe ole niitä helpompia nakkeja TYH-kisoissa, mutta raskaampia töitä tehdessä Heksu ei hötkyile, vaikka innokkaasti mennä viipottaakin. Pellolla Heksu on ihan parhaimmillaan, sillä pienikokoisena se mahtuu kulkemaan hyvin rikkomatta vakoja. Edes silloin, kun odottelu hieman harmittaa, se tuntuu polkaisevan jalallaan hallitusti oikeaan suuntaan — aivan kuin se tietäisi olla sotkematta tehtyä työtä.

Tahdotko monipuolisen, aidon suomenhevosen? Tässä siulle sellainen!

i. Lällällää hprn sh, 147 cm VIR MVA Ch, KTK-I	ii. Nönnönnöö vkko sh, 147 cm KTK-III, SLA-II, SV-II, EV-II, KEV-II, KV-II	iii. Nyhverö hpm sh, 148 cm
		iie. Liian Pieni Elämään rnvkko sh, 153 cm
	ie. Karhusaaren Marenki rnkm sh, 149 cm VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-I, SV-II, EV-II	iei. Hukkapätkä trnkm sh, 146 cm
		iee. Karhusaaren Manteli rnkm sh, 153 cm
e. Korpihovin Hippasilla rn sh, 155 cm VIR MVA Ch, KTK-II	ei. Tikiti vprt sh, 170 cm KTK-II	eii. Tikan Miki prt sh, 170 cm
		eie. Hipitii prn sh, 164 cm
	ee. Hipparilla rn sh, 158 cm	eei. Iippari rt sh, 158 cm
		eee. Helniina rn sh, 157 cm

Sukuselvitys tulee ajallaan.

Jälkeläiset

t. Kruugan Nakraisa
i. Pronssihäräkä
s. 10.10.25, rt
om. Kivikruuga / VRL-011436

Näyttelytulokset (PKK)

30.05.25, Kivikruuga, kylmäveritammat, tuom. Aksu: LKV KTK-sert
16.02.25, Muurtoila, kylmäveriset, tuom. Jodochus: LKV KTK-sert, BIS3
15.02.25, Tjätesuando, pienet pohjoismaiset kylmäveriset, tuom. Marjahilla: EO-sert

Heksun elämää

06.11.2025 | Hups, auts!

Aurinko paistoi kirkkaasti Karlan silmiin, kun hän heinäseiväsaitojen sisällä, Kivikruugan kentäntapaisella siis, yritti tihrustaa seuraavaa harjoitusestettä. Jossain tuolla päädyssä oli ristikko, mutta siinä valkeudessa hän ei nähnyt mitään. Eikä nähnyt Heksukaan: se tavoistaan poiketen alkoi himmaamaan, kunnes este äkkiä olikin sen edessä. Tyylilleen uskollisena pikkutamma yritti koikkaloikalla hypätä aivan kyhäelmän juurelta niin, että takajalat sotkeutuivat puomeihin. Oli lähellä, ettei koko ratsukko kaatunut kumoon: sen sijaan tantereeseen tärähti vain ja ainoastaan Karla.

Ilmat painuivat pihalle, ja hetken aikaa Karlasta tuntui siltä että hän tukehtuisi. Heksu katseli maassa makaavaa kaveriaan, miettien varmaan että nouseekos se sieltä ylös lainkaan. Samaa tuumaili Karlakin, sillä joka paikkaan sattui. Ei siihen auttanut kuitenkaan jäädä makaamaan, joten vaivalloisesti ähkäisten ratsastaja nousi ratsunsa jalasta tukea ottaen takaisin ylös. Selkä oli niin kipeä, että Karla vaikersi.

Kipua tai ei, Karla jatkoi matkaansa vielä satulaankin saakka. Oikeasti hänen olisi tehnyt mieli pistää pillit pussiin, mutta Kultasaaren Kartanossa majaillessaan hän oli oppinut, ettei luovuttaa saanut. Niinpä Heksu jatkoi ravilla matkaa, kohdatakseen tällä kertaa esteen, joka ei ollut suoraan aurinkoa kohden. Jos edes jotain oppia tästäkin onnettomuudesta oli kertynyt...

05.11.2025 | Lokkovoi

Kukapa olisi uskonut, että tästä taskuraketista olisi työhevoseksi? Niin siinä vain sattuman kautta kuitenkin kävi, että ihan vahingossa Heksu on lipsahtanut länkien väliin. Kaikki alkoi siitä, kun satulan huomattiin syksyn alussa olevan väärän mallinen. Uuttahan ei tietenkään varsinkaan näin perämetsistä silmänräpäyksessä löydy, joten Karla heittäytyi liikutuksen suhteen luovaksi: kärryt perään ja menoksi! Heksullahan ei mitään valmista ajokoulutusta ollut, mutta nopeasti se sai jutun juonesta kiinni. Seuraava askel tuli Vassin taholta, kun hän keksi pikkutamman isompiaan näppärämmäksi tiheässä metsikössä — pajukon harvennushommat ja kerpunkeräys kutsui.

Luonnollisesti näitä onnistuneita kokeiluja seurasi ensimmäisiin työhevoskilpailuihin ilmoittautuminen. Kaikkien iloksi ja yllätykseksi sijoja lähti heti tippumaan: Heksu osoittautui pätevämmäksi työhevoseksi kuin sijojen perusteella oli ratsuna koskaan pärjännyt! Ei ratsastushommia nyt tietenkään kokonaan olla unohtamassa, mutta kyllä Heksu on tainnut löytää sydämenasiansa. Se sykkii aisojen välissä.

30.06.2022 — Lajinvaihto? Ei!

Retrotrailerin ramppi natisi kun Heksu pakitti sieltä vauhdilla ulos. Se tiesi kyllä jo tulleensa kotiin, tietty, suoraan kisoista, mutta tapansa mukaan tamman piti kohottaa pää korkealle ja hirnahtaa kerran kimeästi. Se ei tehnyt samoin missään muualla kuin osoitteessa Viksulantie 11.

"Kyl myö siut jo kuultiin, ei tartte kailottaa!" Vilkku vastasi aidan takaa, hyväntahtoisesti. Se hörisi kaverilleen ja sai tervehdyksen takaisin. Vilja 16 v yritti turhaan pidellä kun Heksu veti liinaharjaisen ystävänsä luo: tyttö oli kiva, mutta kukaan ei voittanut Vilkkua.

"No, miten meni?" Vilkku kysyi nuuhkiessaan turpaa omat sieraimet väpättäen.

"Ruusukkeen sain, sellaisen vihreän. Vähän oli floppi kun ei näkynyt esteen estettä, pyörittiin kuin puolukat pyllyssä paljaalla areenalla. Siitä tuli sitten palkinto. Ihan en ymmärrä, mutta Vilja tykkäs ja olihan se ihan kiva käydä kylillä."

Kuulumiset oli vaihdettu. Heksu pyöräytti korvaa kääntyessään takaisin ihmisensä pariin. Se tarjosi otsansa rapsutettavaksi sovittelun elkeenä ja pinnisteli pysyäkseen paikoillaan sillä aikaa kun tyttö repi kuljetussuojia irti. Paarmat kiusasivat ja tallin nurkalla olisi ollut muikean näköinen voikukkatuhero, mutta Heksu ajatteli yllättää. Ehkä Vilja veisi sen seuraavaksi esteratsastuskilpailuihin jos oikein nyt mielistelisi.

"Ehkä Vilja tekee siusta vielä kouluponin," Vilkku vitsaili ja hymisi Heksun järkyttyneelle ilmeelle.