Uusimpia kuvia

30.03.2020 Vecnoon saapuu pian uusia hevosia näin kevään kunniaksi: ainakin yksi Branwenilainen ori on jo lähtenyt matkaan.
Hevos- ja kasvatussivut ovat nyt erillisten linkkien takana.

Ulkoasu © M Layouts

Keskellä karua erämaata

Alkujaan 2009 perustettu siittola muutti kesällä 2016 Moskovasta teille tietämättömille, kauas Siperian hyiseen luontoon. Kenties järjettömänkin teon takana on miljonääri Efim Artunovin totaalinen kyllästyminen silloiseen elämäänsä: hän tahtoi eroon nykyajan hektisestä, täysin vääriin arvoihin keskittyvästä elostaan. Käytännön syistä hän jätti Pietarissa sijaitsevan laukkatalliyksikön toimintaan, jotta juoksijoilla olisi vielä jotain mahdollisuuksia kisata. Uudesta tallista se ei nimittäin olisi noin vain onnistunutkaan...

Vecnon uusi talli sijaitsee niin syvällä Siperian erämaassa, ettei paikalle ole edes nimeä. Paikalliset kutsuvat sitä Sarvilaaksoksi rinteille kerääntyvien peurojen vuoksi. Sähköverkkoa ei ole, ja kaikki vähäinen virta mitä harvakseltaan tarvitaan, tuotetaan agregaateista: myöskään kännykät eivät toimi. Asuintilat lämmitetään talvisin kivihiilellä, jota Siperiassa tuotetaan ja poltetaan hyvin paljon muutenkin. Halli lämpeää niin eläinten lämmöstä kuin niiden lantaa polttamalla. Elämä Vecnossa on siis hyvin verkkaista ja luonnonläheistä, sillä mikään ei ole itsestäänselvyys: vesi on nostettava kaivosta tai järvestä, valot tulevat kynttilöistä ja soihduista,  ruoka suurimmaksi osaksi luonnosta.

Kunnollista tietä Vecnoon ei ole, joten autolla sinne ei ole asiaa. Joka toinen viikko tavarantoimittaja tuo elintarvikkeita muutaman kilometrin päähän tielle, josta ne noudetaan kuormahevosten avulla. Lähin puhelin löytyy kylästä 15 km matkan päässä, ja sairaalaan on yli 200 km. Varsinkin hyytävinä talvina Vecnolaiset ovat siis pitkälti oman onnensa nojassa, sillä aina tavaroitakaan ei pysty keliolosuhteiden vuoksi toimittamaan viikkokausiin. Mukavan ja helpon elämän varassa olevat eivät siis tule täällä viihtymään. Jokaisen on tehtävä osansa henkensä pitimiksi, niin hevosten, ihmisten kuin muidenkin elävien.

Asuintiloista ei sen enempää, mutta hevosihmisiä varmasti kiinnostaa, miten eläimet selviävät — varsinkin ne silkkikarvaiset ratsuahalteket, joita Efim ei tahtonut jättää laukkaajien tapaan Moskovaan. Vastaus: yllättävän hyvin. Talli on yksi suuri halli, jonka keskellä olevaa hiekkakenttää voi käyttää niin ratsastusalustana kuin kylmimpinä hetkinä hevosten "ulkoilua" varten. Hallia kiertää parvi, jonka alla sijaitsevat karsinat. Erilliset rehuhuoneet löytyvät hallin asuinpäädystä, kun taas toisessa päädyssä on heinä- ja pehkuvarastonakin toimivan eteisen takana suuret ulko-ovet. Varusteita ja muita tavaroita säilytetään parvella.

Halli on kahteen eri hirsikerrokseen rakennettu, ja seinien välissä on sammalta sekä villaa eristeenä. Vaikka hallia lämmitetäänkin lantaa polttamalla ja talvisin kaikki eläimet karuista yakutianhevosista lähtien ovat sisällä lämpöä tuottamassa, ei korkeassa tilassa silti asteet kovin korkealle kiipeä, varsinkin kun paksut ikkunat ovat niin suuret. Herkkähipiäisimmät hevoset jäävät siis tulematta, tai sitten niitä saa kääriä tusinaan loimeen ja taljaan.

Edesmenneitä hevosia kunnioitetaan ripustamalla kallot parven reunalle. Mitään ei heitetä hukkaan: mikäli liha on vain syötävissä niin se syödään, nahoista tehdään vaatteita ja tarvikkeita, talvikarvaisista taljoja ja turkiksia. Luista veistellään iltapuhteina esineitä ja koruja, jouhista punotaan jousisiimaa ja koruja. Elämän kiertokulku tulee Vecnossa hyvin lähelle arkea.
Maisemat ovat henkeäsalpaavia. Peuralaakso sijaitsee jylhien vuorten kupeessa, taigan tummien metsien ja kivisten heinikoiden keskellä. Itäpuolella laaksoa sijaitsee Nebeca Ozero — kaunopuheisen kuuloinen Taivasjärvi, jonka nimi on harvinaisen selvä katsellessasi sen tyyntä pintaa vuorien suojatessa sitä pohjoisilta tuulilta. Järveen laskee Izobilnyii Vodotok, joki jonka virta yltyy varsinkin keväisin suorastaan hurjaksi sulavan lumen ansiosta. Luonnonystäville maastoa löytyy tutkittavaksi enemmän kuin ihmisen ikävuodet riittäisi sen läpikäymiseen.

Elämä Siperiassa vaatii paljon, mutta avoimelle mielelle se myös antaa sitäkin enemmän.


Vecnon halli.


Vecnon lähialueet.


Vecnon vaikuttajat

Efim

Uskokaa tai älkää, mutta Efim on lähtöisin suihkuseurapiireistä ja laukkahevosbisneksen suurista rattaista. Pitkään hän jaksoi jatkaa isänsä Artur Artunovin jalanjäljissä Moskovan ja Pietarin menestyneimpien laukkatallien toimitusjohtajana, kunnes koki 2016 totaalisen burnoutin. Lopullisen poistumisen sijaan Efim kuitenkin muisti leppoisat kesäpäivät isoisänsä erämajalla Siperian taigalla, jossa hän myös oli kohdannut ensirakkautensa Olgan... Mies hyppäsi nykymaailman hektisestä oravanpyörästä erämaan syleilyyn, myyden Moskovan tallin ja jättäen Pietarin yksikön entisen varatoimitusjohtajan haltuun elämään omaa elämäänsä. Välillä Efim saa kuulla kuinka hevoset juoksevat hänelle rahaa sivistyksen parissa, mutta muuten mies keskittyy täysin erakkoelämäänsä.

Näin entisestä miljonääristä tuli "Taigan noita", luonnosta ja luonnossa elävä, spiritistinen okkultisti joka avoimesti halveksuu kaupungistunutta maailmaa ja juurensa kadottaneita nykyihmisiä. Efim on läheisilleen mukava, suojelevainen vartija, mutta ulkopuolisia kohtaan mies on kylmä, säälien heidän sokaistumistaan elämän peruspilareille.

Karla

Karla on Efimin 16-vuotias tytär. Hänen äitinsä kuoli keuhkokuumeeseen vuosia sitten, mutta heidän välinsä eivät muutenkaan olleet erityisen läheiset joten Karla on päässyt asiasta hyvin yli. Myöskin isänsä kanssa Karla on välillä napit vastakkain, mikä johtuu pitkälti heidän erilaisista luonteenpiirteistään: teini on innovatiivisempi, avoimempi ja seurallisempi kuin papa, "haihattelija ja haaveilija" Efimin mukaan. Karla suunnittelee aina suuria ja tahtoisi nähdä muutakin maailmaa kuin Siperian erämaan, eli kun tarvitaan vapaaehtoisia käymään Pietarin yksikössä tai viemään hevosia näytille tapahtumiin, on yksi paikka varattu jo valmiiksi Karlalle.

Karla on iästään johtuen vielä aikamoinen ailahtelija, aina ei hän tunnu itsekään tietävän mitä tahtoo. Luonto on kaikkien muiden Vecnolaisten tapaan lähellä Karlan sydäntä, onhan se vahvasti mukana heidän kaikkien arjessa. Karla ei ole siis mikään hienohelma, vaan hän on pienestä asti karaistunut sietämään pieniä ja suuriakin epämukavuuksia, oppinut pärjäämään erämaassa ja pitämään itsestään huolta. Erityisen taitava Karla on ampumaan jousella, taitavampi kuin yksikään muu tiluksilla. Puhdetöinä Karla valmistaa itse nuolensa ja huoltaa joustaan, tavoitteenaan myöskin joskus valmistaa alusta loppuun saakka paras mahdollinen metsästysjousi.

Alik

Paikallinen Alik on elänyt koko yli 60-vuotisen elämänsä Dolinan pienessä kylässä, kuten myös hänen vanhempansa ja heidän vanhempansa. Hän on elättänyt perheensä turkismetsästäjänä kuten päässään melkein säästä riippumatta kiikkuvasta supiturkista voi päätellä, mutta kun vaimo kuoli ja viimeisinkin lapsista lähti muuttuneen maailman mukana kaupunkiin, tuli Alik Vecnoon apumieheksi. Hän hoitaa tavarakuljetuksia, metsästää, lämmttää talvisin rakennusta, korjailee ja rakentelee.

Alik on leppoisa ukko, käytännönläheinen mutta ei mikään turha nipo. Karla tuleekin hänen kanssaan melkeinpä paremmin toimeen kuin isänsä, sillä Alik ei jaa yhtä jyrkkiä näkemyksiä eikä ole raskaan elämänsä aikana ehtinyt kyynistymään maailmaa kohtaan. Ennemminkin Alik osaa olla tyytyväinen ja kiitollinen pienistäkin asioista: jos kesä on paahtavan helteinen niin eipähän ainakaan palella, ja jos hyttysiä on miljoonia niin riittääpähän pikkulinnuilla syötävää. Alik löytää kaikesta aina jotain positiivista.