Uusimpia kuvia

26.11.2020 Ykkösori Gepard on kuollut. Kevääksi siitä odotetut varsat jäävät siis Vecnoon — myyntisuunnitelmat eivät tule enää kuuloonkaan.

12.07.2020 Agyz kantakirjattiin ykköspalkinnolla!

24.06.2020 Gepardille myönnettiin kesän alussa VHRY:n titteli Apprentice Steed. Suomesta saapui uusi tamma, LH Gyzma.

30.03.2020 Vecnoon saapuu pian uusia hevosia näin kevään kunniaksi: ainakin yksi Branwenilainen ori on jo lähtenyt matkaan.
Hevos- ja kasvatussivut ovat nyt erillisten linkkien takana.

Ulkoasu © M Layouts

Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse


LH Gyzma


ahaltek, säkäkorkeus 149 cm. Väriltään punaruunikko (Ee/Aa).
Syntynyt 22.06.2018, eli M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias.
_____________
Kasvattanut Lukariksen Hevoskeskus
OmistaaVecno Stud (VRL-01436)

Peruskoulutettu (he B/70 cm)
PKK3743


On nopeita hevosia, vielä vähän nopeampiakin, ja sitten Gyzma.


Gyzma yöttömässä yössä 2020.

Tallin tammakanta alkoi olemaan pitkälti täynnä samoja sukuja, joten kesällä 2020 ongelma otettiin kunnolla työn alle ja hakuun laitettiin erisukuisia tammoja aivan vain puhtaasti ja ensisijaisesti siitoskäyttöä ajatellen. Näin saapui pieni mutta kaunisrakenteinen Gyzmakin Vecnoon, tuomaan oman mausteensa muutenkin tuliseen soppaamme.

Ikiliikkuva pikkupippuri

Gyzma tarkoittaa kuumaveristä, ja joko nimi on osunut todella hyvällä tuurilla tai sitten nomen est omen. Joka tapauksessa osuvammin ei tätä tammaa olisi voinut kukaan nimetä, sillä pienestä koostaa huolimatta se on tulinen kuin turkinpippuri. Pikku-Myy, anyone?

Hyväluontoinen Gyzma oikeasti on, mutta yhdistelmä malttamattomuutta, isoja reaktioita ja herkkähipiäisyyttä tekevät siitä vaativan. Minuutinkin odotus pistää ruunikon tanssijalan vipattamaan, ronski hoitaminen tai varustaminen pistää kipon aivan nurin ja säikkyessään Gyzma tuntuu heittävän takakautta volttia ennen kuin suostuu edes tarkistamaan onko vaara todellinen vaiko ei. Ihmisen on oltava supertyyni ja pitkäpinnainen tämän neidon kanssa. Mikäli steppitammaa komentaa — tai katsot vain vahingossa pahasti — ottaa tuo mieluusti ritolat, jättäen vain narunpolttamat käsiisi.

Ratsuna Gyzma viimeistään todistaa, miksi tuon lisänimi on ruutitynnyri. Paikallaan se ei pysy, ei hetkeäkään, ja vauhtia on aina enemmän kuin pyydetään. Ei ole tavaton näky, että muiden hevosten seisoessa ratsastajien ottamassa uutta suuntimaa, pyörii muuan pieni ruunikko ympyrää kuin väkkärä oman ihmisen koittaessa naama punaisena saada edes hetken levähdystauon. Mistä Gyzma loputtoman energiansa saa, sen ken kertoisi.
Toisaalta Gyzma on omimmillaan pitkää matkaa ratsastaessa, eikä matka Izgibin kylään ole koskaan ollut yhtä nopea kuin tämän ohjuksen kanssa. Oli sitten taival ylängön kivikoilla, taigan uumenissa tai tasankoaron lakeudella, on vauhti huumaava. Herkkänä hevosena Gyzmaa on myös helppo ohjailla pelkillä istuinluilla, ainakin niin kauan kunnes tahtoo hiljentää vauhtia...

Sukutaulu

Isälinja Landon
Emälinja Georgina II
i. Landon
rnkm at, 148 cm
ii. Florianus
at
iii. Florestan
at
iie. Krisha
at
ie. Kilucine
at
iei. Flemming
at
iee. Valetta
at
e. Georgina II
rnvkko at, 158 cm
ei. Lamansh
at
eii. Legend VI
at
eie. Esmeralda II
at
ee. Unique
at
eei. Pegas
at
eee. Esfir
at

Jälkeläiset

Gyzmalla ei ole vielä jälkikasvua.

Syntyi Skp. Nimi Isä Omistaja Muuta

Näyttelytulokset

-

Kisakalenterit

VHRY (voittoja 1 kpl, sijoituksia 4 kpl, CUP 2 kpl [7 p.])
30.10.20, Yorca Warmbloods, unkarilainen rata, 5/12
30.09.20, Cresthill Baroques, skill at arms hunting II, 3/26 (CUP, 6 p.)
29.09.20, Cresthill Baroques, skill at arms hunting I, 1/8
31.08.20, Zen, taistelurata, 6/38 (CUP, 1 p.)
VMRJ (voittoja 0 kpl, sijoituksia 0 kpl, 21 p.)
28.11.20, Yorca Warmbloods, 30 km nopeus, 11/16 1 p.
21.11.20, Yorca Warmbloods, 30 km nopeus, 13/25 1 p.
19.11.20, Crampton Stock horses, 30 km ihanneaika, 12/25 1 p.
14.11.20, Yorca Warmbloods, 30 km ihanneaika, 3/28 8 p.
11.10.20, Sir Angren, 15 km ihanneaika, 1/28 10 p.

Päiväkirja

01.07.2020 | Ilonsäteitä

Karla hymyili leveästi. Hymyili siitäkin huolimatta, että hevonen hänen allaan pomppi, steppasi ja kavahteli vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Ruunikko tamma oli pieni, juuri ja juuri ponimitan yläpuolella, mutta energiaa siinä riitti useammankin hevosen edestä.
"Aikamoinen!" Tyttö kommentoi hypätessään lopulta alas satulasta. Tamma, Gyzma nimeltään, osasi kyllä kantaa ratsastajan selässään: siinä ei ollut ongelmaa. Ei, probleemaa tuotti vain äärimmäisen lyhyt pinna ja sitäkin huonompi jarru. Hevonen pyöri ja sättäsi osaamatta olla hetkeäkään aloillaan niin että teinin täytyi juosta perässä saadakseen vyö löysättyä.

Tästä väkkärästä tulisi Karlan ikioma ratsu. Fiksumpi olisi ehkä kieltäytynyt kunniasta, mutta tätä tyttöä eivät haasteet haittanneet. Pihan hevosia hän oli toki aina saanut käyttää kuin omiaan, mutta ikinä varsinaista omaa ratsua nuorella ei ole ollut. Hyvä että isänsä oli saanut edes ehdotuksen lausuttua loppuun, kun nuori jo innokkaana lupautui ottamaan ruunikon huolenpidon ja kouluttamisen vastuulleen.

Ei Karla oikeastaan edes tiennyt mihin oli ryhtynyt, mutta mitä siitä: hänellä olisi oma hevonen! Ainakin tavallaan, käytännössä. Vastuuhevonen, mutta Karla tahtoi käyttää termiä "oma". Gyzma pomppi ja korskui hänen vierellään kuin maahan juuttunut ilotulite, Efim pudisteli hiljalleen päätä etäämmällä. Hän oli tahtonut piristää kovassa paineessa ollutta tytärtään, mutta oli syytä miettiä, millä kustannuksella…

“Kiitos, tuhannesti kiitos! Pidän Gyzmasta niin hyvää huolta ettet uskokaan. Olet paras!”
Pieni hymy kiipesi Efimin kasvoille. Oli tämä sittenkin kaiken arvoista.

Suorastaan tanssahdellen Karla kuljetti uuden ratsunsa pihan puomille. Hän hymyili ja tervehti iloisesti vastaantulijoita, ja niitähän riitti: Vecno oli herännyt eloon. Muutamassa viikossa autio piha oli muuttunut melkein jo pieneksi kyläksi, ja siinä missä isänsä jurputti edelleen epäilyksiään, ei Karla olisi voinut olla onnellisempi. Hän eli pitkään pelkästään kahden vanhan ukon kanssa, eikä ollut ihmekään miksi Ulyanan pako kaikesta kieroilusta huolimatta oli surettanut nuorta. Nyt hänen ei tarvinnut uhrata enää ajatustakaan tuolle suoraan sanottuna paskamaiselle eukolle, sillä parempaakin seuraa löytyi. Paljon.

Nytkin tukkia vasten tuli nojailemaan lyhyenläntä tyttö, hieman ehkä Karlaakin nuorempi. Tatyana oli samanlainen estoton sosiaaliperhonen kuin satulaa purkava uusi ystävänsäkin, eikä ollut ihme että nuo olivat löytäneet toisensa pian muuton jälkeen.

“Tämäkö se nyt on?” lettipäinen, kasvoiltaan hieman Karlaa pyöreämpi tyttö kysyi. Tummanruskeat silmät mittailivat Gyzmaa, joka valppaana pyöritteli päätään jokaiseen ilmansuuntaan kuin ottaen vastaan jotain ihmisille kuulumatonta signaalia.
“Jep! Ihan oma! Saan tehdä tämän kanssa mitä tahdon, ja ensi keväänä se saa varsankin Agyzista jos lykky käy. Sitten mulla on oma varsakin!”
Tytöt kihersivät yhdessä ihanalle ajatukselle.
“Olisipa minullakin hevonen…” Tatyana haikaili. Hän oli ajatuksissaan ryhtynyt järsimään toista pitkää lettiään, kuten tapanaan oli. Mustien hiusten latvat kokivat kovia varsinkin stressin iskiessä.
“Kyllä varmasti vielä joskus, kunhan ensin opettelet ratsastamaan,” Karla vastasi toisen haaveiluun.
“En ikinä opi, en uskalla edes taluttaa hevosta. Tyhmä haave.”
“Höpönlöpö. Tule tänne, harjataan Gyzmaa yhdessä.” » Jatka lukemista

28.03.2020 | Kasvattajan muisteluita, kirjoittanut Lithy

Gyzman emän astutuksesta päätettiin kun yhdistelmän aiemmat varsat alkoivat näyttämään kynsiään kisakentillä. Emän hallittu tulisuus ja sitä pehmentävä isän herkkyys olivat toimineet hyvin yhteen, joten tätä toivottiin uudellekin varsalle. Voisi jopa sanoa, että kohtalo naurahti moiselle toiveajattelulle. Gyzma onnistui saamaan molempien vanhempiensa pahemmat puolet hillittyä ja hallittua englantilaista ratsastusta varten! Eikä edes kummankaan vanhemman erikoisvärigeenit päässeet eteenpäin… Tallilla pohdittiin pitkään mitä tehtäisiin kun henkilökuntaa oli lähinnä este-, valjakko- ja kouluratsastuspainotusten hevosille. Nykyäänhän tammaa oltaisiin voitu kokeilla matkaratsastukseen. Jälkiviisaus on toki pahasta. Gyzma päätettiin siis myydä ja muutaman kuukauden päästä sitä pakattiinkin jo matkalle Venäjälle päin. Kaiken työn jälkeen tamma jäi kyllä sen kanssa työskenneleiden mieliin hyvässä tai pahassa.

22.06.2020 | Gyzma saapuu

Tänään tallin uusimman asukkaan pitkä taival on ohitse, kun Gyzma kirjaimellisesti tanssi Vecnon hirsiporteista sisään. Takana on pitkä junamatka Moskovan kautta Tomskiin ja siitä pohjoiseen, jonka jälkeen tamma kulki vielä päivämatkan käsihevosena Alikin johdattelemana. Silti energiaa riitti vielä pärräämiseen ja toisille hevosille huutamiseen. Johtoratsuna toiminut Lyobek näytti jo lopen kyllästyneeltä seuralaisensa möykkäämiseen, ja tuntui olevan vain mielissään päästessään vihdoin eroon mokomasta.

Karsinaansa päästyään Gyzma jatkoi pyörimistä, eikä stressiltään malttanut syödä heiniäkään. Sen ovelle oli aseteltava kankaita estämään näkyvyys, jotta reppana malttaisi edes vähän hengähtää.
Tästä voi olla pitkä tie käyttöhevoseksi, mutta sepä ei onneksi Gyzman hankintaperuste ollutkaan. Ei, riittäisi että pikkutamma pärjäisi uudessa karussa kodissaan ja pystyisi toimimaan siitoskäytössä. Kaikki muu olisi vain plussaa. Ensimmäinen jännitysnäytelmä olisi tuleva talvi: kuinka tämä herkkäsieluinen, kiehuvaverinen prinsessa pärjäisi, sitä jäädään jännittämään. Kunhan nyt ensin matkastressi vain laantuisi...
Karla joskus toivoi itselleen projektia. Tässä hänelle sellainen.