LH Gyzma
|
♀ ahaltek, säkäkorkeus 149 cm. Väriltään punaruunikko (Ee/Aa). Syntynyt 22.06.2018, eli Ratsukoulutettu _____________ Kasvattanut Lukariksen Hevoskeskus  Omistaa Vecno Stud (VRL-01436) VH20-001-0040 / PKK3743 Karlan ratsu |
Gyzma 6-vuotiaana.
On nopeita hevosia, vielä vähän nopeampiakin, ja sitten Gyzma.
Gyzma yöttömässä yössä 2020.
Tallin tammakanta alkoi olemaan pitkälti täynnä samoja sukuja, joten kesällä 2020 ongelma otettiin kunnolla työn alle ja hakuun laitettiin erisukuisia tammoja aivan vain puhtaasti ja ensisijaisesti siitoskäyttöä ajatellen. Näin saapui pieni mutta kaunisrakenteinen Gyzmakin Vecnoon, tuomaan oman mausteensa muutenkin tuliseen soppaamme.
Ikiliikkuva pikkupippuri
Gyzma tarkoittaa kuumaveristä, ja joko nimi on osunut todella hyvällä tuurilla tai sitten nomen est omen. Joka tapauksessa osuvammin ei tätä tammaa olisi voinut kukaan nimetä, sillä pienestä koostaa huolimatta se on tulinen kuin turkinpippuri. Pikku-Myy, anyone?
Hyväluontoinen Gyzma oikeasti on, mutta yhdistelmä malttamattomuutta, isoja reaktioita ja herkkähipiäisyyttä tekevät siitä vaativan. Minuutinkin odotus pistää ruunikon tanssijalan vipattamaan, ronski hoitaminen tai varustaminen pistää kipon aivan nurin ja säikkyessään Gyzma tuntuu heittävän takakautta volttia ennen kuin suostuu edes tarkistamaan onko vaara todellinen vaiko ei. Ihmisen on oltava supertyyni ja pitkäpinnainen tämän neidon kanssa. Mikäli steppitammaa komentaa — tai katsot vain vahingossa pahasti — ottaa tuo mieluusti ritolat, jättäen vain narunpolttamat käsiisi.
Ratsuna Gyzma viimeistään todistaa, miksi tuon lisänimi on ruutitynnyri. Paikallaan se ei pysy, ei hetkeäkään, ja vauhtia on aina enemmän kuin pyydetään. Ei ole tavaton näky, että muiden hevosten seisoessa ratsastajien ottamassa uutta suuntimaa, pyörii muuan pieni ruunikko ympyrää kuin väkkärä oman ihmisen koittaessa naama punaisena saada edes hetken levähdystauon. Mistä Gyzma loputtoman energiansa saa, sen ken kertoisi.
Toisaalta Gyzma on omimmillaan pitkää matkaa ratsastaessa, eikä matka Izgibin kylään ole koskaan ollut yhtä nopea kuin tämän ohjuksen kanssa. Oli sitten taival ylängön kivikoilla, taigan uumenissa tai tasankoaron lakeudella, on vauhti huumaava. Herkkänä hevosena Gyzmaa on myös helppo ohjailla pelkillä istuinluilla, ainakin niin kauan kunnes tahtoo hiljentää vauhtia...
Sukutaulu
Emälinja Georgina II
| i. Landon rnkm at, 148 cm |
ii. Florianus at |
iii. Florestan at |
| iie. Krisha at |
||
| ie. Kilucine at |
iei. Flemming at |
|
| iee. Valetta at |
||
| e.
Georgina II rnvkko at, 158 cm |
ei. Lamansh at |
eii. Legend VI at |
| eie. Esmeralda II at |
||
| ee. Unique at |
eei. Pegas at |
|
| eee. Esfir at |
Jälkeläiset
| Syntyi | Skp. Nimi | Isä | Omistaja | Muuta |
| 01.07.22 | o. Az-Azar VEC | Agzybir 'B | Narya Stud | |
| 02.03.2022 | t. Gije VEC | Agzybir 'B | Cedarhill Stables | |
| 01.01.2021 | o. Belgi VEC | Bir-Rejeli VEC | Vecno |
Näyttelytulokset (PKK)
|
Ajantasaiset, kokonaiset näyttelytiedot löydät PKK:n profiilista. 10.12.21, Metsätalli, muu kuva: vapaa kuva, tuom. Anne: KM [2] 20.11.21, Atlas, lämmiveriset tammat, tuom. Aksu: LKV KTK-sert, BIS4 29.09.21, Aihkian Vaellustalli, Muu kuva: ruska, tuom. Lissu T: KP, EM [4]
[2] "Hyvä liike ja kaunis väritys hevosen osalta. Ruohikossa oiottu aika paljon ja valmisheinät rikkovat muuten harmonisen tunnelman." Kantakirjaus 112. tilaisuudessa16.5 + 18.5 + 18 = 73.6% |
Kisakalenterit
VHRY (voittoja 5 kpl, sijoituksia yhteensä 16 kpl, CUP 5 kpl [25 p.])
|
31.10.21, Vinterhus, hunt track, 6/32 (CUP) 07.10.21, Vecno, korealainen rata, 1/18 07.10.21, Vecno, korealainen rata, 5/18 07.10.21, Vecno, hunt track, 2/18 04.10.21, Kontola, unkarilainen rata, 3/14 03.10.21, Kontola, korealainen rata, 1/14 22.09.21, Hankalan Linna, puolalainen rata, 2/25 31.12.20, Zen, unkarilainen rata, 1/31 (CUP, 10 p.) 30.11.20, Gestüt Kelsen, unkarilainen rata, 3/34 (CUP, 6 p.) 17.11.20, Bizarre Holiness, puolalainen taistelurata, 4/10 17.11.20, Bizarre Holiness, unkarilainen rata, 1/10 17.11.20, Bizarre Holiness, hunt track, 4/10 30.10.20, Yorca Warmbloods, unkarilainen rata, 5/12 30.09.20, Cresthill Baroques, skill at arms hunting II, 3/26 (CUP, 6 p.) 29.09.20, Cresthill Baroques, skill at arms hunting I, 1/8 31.08.20, Zen, taistelurata, 6/38 (CUP, 1 p.) |
VMRJ (voittoja 0 kpl, sijoituksia yhteensä 1 kpl [40 p.])
|
09.01.21, Yorca Warmbloods, 30 km nopeus, 14th, 1 p. 30.11.20, Crampton Stock Horses, 30 km ihanne, 2/35, 18 p. 28.11.20, Yorca Warmbloods, 30 km nopeus, 11/16 1 p. 21.11.20, Yorca Warmbloods, 30 km nopeus, 13/25 1 p. 19.11.20, Crampton Stock horses, 30 km ihanneaika, 12/25 1 p. 14.11.20, Yorca Warmbloods, 30 km ihanneaika, 3/28 8 p. 11.10.20, Sir Angren, 15 km ihanneaika, 1/28 10 p. |
Palkintoja
Gyzman elämää
14.12.2020 | Eläimellistä inhimillisyyttä
Dzelzainin tontin rauta-aitojen sisäpuolella kaikki olivat jo oppineet ekstravarovaisuuteen aina sisäisen tutkan piipittäessä von Hoffrénin lähestyvän. Täällä tunturien kupeessa ei moista ylimääräistä kykyä kuitenkaan kukaan valitettavasti omannut, mikä koitui Karla Efimintyttären kohtaloksi.“Alas satulasta!” ei aiheuttanut ensi alkuun muuta reaktiota kuin Gyzman (vaivalloisen) pysäyttämisen ja kulmakarvojen kohoamisen karvahatun alla. Karla ei ymmärtänyt miksi hänen täytyisi jalkautua, eikä myöskään miksi heidän vieraansa harppoi hangessa niin suivaantuneen näköisenä että lumenkin olisi voinut uskoa lakoavan hänen tieltään. Vasta kun rukkanen tarttui Gyzman ohjaan ja nuori ratsastaja kohtasi katseista kylmäävimmän, tajusi tuo reppana tehdä työtä käskettyä. Saapikkaat hörppäsivät päällisistä huolimatta aimon annoksen nietosta tytön loikatessa ketterästi alas.
“Täällä te kakarat ratsastatte kuin apinat sirkusponeilla. En ihmettele lainkaan miksi hevoset ovat kaikki niin vauhkoja,” Iivari saarnasi erittäin hyvänä vauhkon esimerkkinä teutovan pikkutamman ohjissa. Gyzma pyöri kuin paikallinen lumimyrsky, sen pieneen pirtaan ei sopinut täysin vieraan miehen tiukka ote.
Ruunikko kavahteli, Karla pakitti pois alta. Arvostelu kismitti häntä, mutta kehtaisiko sitä vieraille inttää vastaan…
“Tuolla tavalla kun vielä riuhdot, saisi isäsi ottaa ratsuraasun sinulta pois.”
Okei, kyllä tässä sai jo antaa takaisin jos leikilläänkään kukaan puhui Gyzman pois ottamisesta. Tamma oli luvattu Karlalle, ja Karlan se myös oli. Kehtasikin mokoma kävelevä lakana tulla moittimaan ja uhkailemaan tietämättä taustoista yhtään mitään!
“Anteeksi nyt vain, mutta ei Gyzma ole mikään raasu, enkä minä sitä suusta riuhdo!”
Iivarin katse koveni hetkeksi. Väitettiinkö hänelle vastaan? Ennenkuulumatonta. Vastausta ei Karlalle uhrattu, mutta tiukka tuhahdus kertoikin enemmän kuin yksikään hienoisen murretulla englannilla jaettu sana. Karla laittoi vastalauseena kädet puuskaan ja heitti aivan yhtä merkityksellisen silmäyksen takaisin. Tuuli pörrötti hänen lakkiaan.
“Herra on sitten hyvä ja näyttää kuinka ratsastetaan, jos on kerta niin varma itsestään.”
Karlan heitto oli kenties tarkoitettu näsäilynä, mutta hän ei tiennytkään keskustelevansa tämän ylängön itseriittoisimman miehen kanssa. Viitan hulmauksessa Iivari oli noussut Gyzman kivikovaan puusatulaan, josta tuo loi alentavan katseen julkeudesta tyrmistyneelle hevosenomistajalle. Ratsu näytti pieneltä uuden ratsastajan alla, eikä se vaikuttanut tyytyväiseltä muutokseen.
“Näytän toki” Iivari ehti sanomaan tanssivan ahalteken selästä, ennen kuin se varoittamatta ampaisi kuin luoti laukalle. Karla katsoi sanattomaksi jääneenä kuinka hänen pikkupippurinsa kiidätti kyytiläisensä pihan avoimista porteista ulos.
01.07.2020 | Ilonsäteitä
Karla hymyili leveästi. Hymyili siitäkin huolimatta, että hevonen hänen allaan pomppi, steppasi ja kavahteli vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Ruunikko tamma oli pieni, juuri ja juuri ponimitan yläpuolella, mutta energiaa siinä riitti useammankin hevosen edestä."Aikamoinen!" Tyttö kommentoi hypätessään lopulta alas satulasta. Tamma, Gyzma nimeltään, osasi kyllä kantaa ratsastajan selässään: siinä ei ollut ongelmaa. Ei, probleemaa tuotti vain äärimmäisen lyhyt pinna ja sitäkin huonompi jarru. Hevonen pyöri ja sättäsi osaamatta olla hetkeäkään aloillaan niin että teinin täytyi juosta perässä saadakseen vyö löysättyä.
Tästä väkkärästä tulisi Karlan ikioma ratsu. Fiksumpi olisi ehkä kieltäytynyt kunniasta, mutta tätä tyttöä eivät haasteet haittanneet. Pihan hevosia hän oli toki aina saanut käyttää kuin omiaan, mutta ikinä varsinaista omaa ratsua nuorella ei ole ollut. Hyvä että isänsä oli saanut edes ehdotuksen lausuttua loppuun, kun nuori jo innokkaana lupautui ottamaan ruunikon huolenpidon ja kouluttamisen vastuulleen.
Ei Karla oikeastaan edes tiennyt mihin oli ryhtynyt, mutta mitä siitä: hänellä olisi oma hevonen! Ainakin tavallaan, käytännössä. Vastuuhevonen, mutta Karla tahtoi käyttää termiä "oma". Gyzma pomppi ja korskui hänen vierellään kuin maahan juuttunut ilotulite, Efim pudisteli hiljalleen päätä etäämmällä. Hän oli tahtonut piristää kovassa paineessa ollutta tytärtään, mutta oli syytä miettiä, millä kustannuksella…
“Kiitos, tuhannesti kiitos! Pidän Gyzmasta niin hyvää huolta ettet uskokaan. Olet paras!”
Pieni hymy kiipesi Efimin kasvoille. Oli tämä sittenkin kaiken arvoista.
Suorastaan tanssahdellen Karla kuljetti uuden ratsunsa pihan puomille. Hän hymyili ja tervehti iloisesti vastaantulijoita, ja niitähän riitti: Vecno oli herännyt eloon. Muutamassa viikossa autio piha oli muuttunut melkein jo pieneksi kyläksi, ja siinä missä isänsä jurputti edelleen epäilyksiään, ei Karla olisi voinut olla onnellisempi. Hän eli pitkään pelkästään kahden vanhan ukon kanssa, eikä ollut ihmekään miksi Ulyanan pako kaikesta kieroilusta huolimatta oli surettanut nuorta. Nyt hänen ei tarvinnut uhrata enää ajatustakaan tuolle suoraan sanottuna paskamaiselle eukolle, sillä parempaakin seuraa löytyi. Paljon.
Nytkin tukkia vasten tuli nojailemaan lyhyenläntä tyttö, hieman ehkä Karlaakin nuorempi. Tatyana oli samanlainen estoton sosiaaliperhonen kuin satulaa purkava uusi ystävänsäkin, eikä ollut ihme että nuo olivat löytäneet toisensa pian muuton jälkeen.
“Tämäkö se nyt on?” lettipäinen, kasvoiltaan hieman Karlaa pyöreämpi tyttö kysyi. Tummanruskeat silmät mittailivat Gyzmaa, joka valppaana pyöritteli päätään jokaiseen ilmansuuntaan kuin ottaen vastaan jotain ihmisille kuulumatonta signaalia.
“Jep! Ihan oma! Saan tehdä tämän kanssa mitä tahdon, ja ensi keväänä se saa varsankin Agyzista jos lykky käy. Sitten mulla on oma varsakin!”
Tytöt kihersivät yhdessä ihanalle ajatukselle.
“Olisipa minullakin hevonen…” Tatyana haikaili. Hän oli ajatuksissaan ryhtynyt järsimään toista pitkää lettiään, kuten tapanaan oli. Mustien hiusten latvat kokivat kovia varsinkin stressin iskiessä.
“Kyllä varmasti vielä joskus, kunhan ensin opettelet ratsastamaan,” Karla vastasi toisen haaveiluun.
“En ikinä opi, en uskalla edes taluttaa hevosta. Tyhmä haave.”
“Höpönlöpö. Tule tänne, harjataan Gyzmaa yhdessä.”
28.03.2020 | Kasvattajan muisteluita, kirjoittanut Lithy
Gyzman emän astutuksesta päätettiin kun yhdistelmän aiemmat varsat alkoivat näyttämään kynsiään kisakentillä. Emän hallittu tulisuus ja sitä pehmentävä isän herkkyys olivat toimineet hyvin yhteen, joten tätä toivottiin uudellekin varsalle. Voisi jopa sanoa, että kohtalo naurahti moiselle toiveajattelulle. Gyzma onnistui saamaan molempien vanhempiensa pahemmat puolet hillittyä ja hallittua englantilaista ratsastusta varten! Eikä edes kummankaan vanhemman erikoisvärigeenit päässeet eteenpäin… Tallilla pohdittiin pitkään mitä tehtäisiin kun henkilökuntaa oli lähinnä este-, valjakko- ja kouluratsastuspainotusten hevosille. Nykyäänhän tammaa oltaisiin voitu kokeilla matkaratsastukseen. Jälkiviisaus on toki pahasta. Gyzma päätettiin siis myydä ja muutaman kuukauden päästä sitä pakattiinkin jo matkalle Venäjälle päin. Kaiken työn jälkeen tamma jäi kyllä sen kanssa työskenneleiden mieliin hyvässä tai pahassa.
22.06.2020 | Gyzma saapuu
Tänään tallin uusimman asukkaan pitkä taival on ohitse, kun Gyzma kirjaimellisesti tanssi Vecnon hirsiporteista sisään. Takana on pitkä junamatka Moskovan kautta Tomskiin ja siitä pohjoiseen, jonka jälkeen tamma kulki vielä päivämatkan käsihevosena Alikin johdattelemana. Silti energiaa riitti vielä pärräämiseen ja toisille hevosille huutamiseen. Johtoratsuna toiminut Lyobek näytti jo lopen kyllästyneeltä seuralaisensa möykkäämiseen, ja tuntui olevan vain mielissään päästessään vihdoin eroon mokomasta.
Karsinaansa päästyään Gyzma jatkoi pyörimistä, eikä stressiltään malttanut syödä heiniäkään. Sen ovelle oli aseteltava kankaita estämään näkyvyys, jotta reppana malttaisi edes vähän hengähtää.
Tästä voi olla pitkä tie käyttöhevoseksi, mutta sepä ei onneksi Gyzman hankintaperuste ollutkaan. Ei, riittäisi että pikkutamma pärjäisi uudessa karussa kodissaan ja pystyisi toimimaan siitoskäytössä. Kaikki muu olisi vain plussaa. Ensimmäinen jännitysnäytelmä olisi tuleva talvi: kuinka tämä herkkäsieluinen, kiehuvaverinen prinsessa pärjäisi, sitä jäädään jännittämään. Kunhan nyt ensin matkastressi vain laantuisi...
Karla joskus toivoi itselleen projektia. Tässä hänelle sellainen.