Saariston Noitahurmuri

12.04.2022 | Sitten jatkuu

Hevosille tuppaa jäämään herkästi mielen päälle kaikki kurja. Ne eivät kaivele menneitä, mutta jos sinitakkinen mies on ne joskus piessyt oikein kunnolla, ei sen jälkeen yksikään moinen herätä luottamusta. Hurmuri ei kuitenkaan onneksi kuulu tähän normaalihevosten luokkaan, sillä sille ei jäänyt niin minkäänmoista traumaa tammikuisesta kohtaamisesta naapurin lava-auton kanssa.

Hurmuri sai hetken vapaata kipeiden lihasten vuoksi, mutta heti kun se oli toipunut, Quintino valjasti voikon takaisin kärryjen eteen ja lähti pääpahkaisesti tielle kohtaamaan muun liikenteen. Hän itse jännitti ensimmäistä vastaantulevaa autoa: Hurmuri ei. Siinä missä ohjastajan sydän pysähtyi Fiatin lähestyessä, ori mennä tupsutteli rivakkaa käyntiä. Auto hidasti, ohjaamossa nousi käsi tervehdykseksi — sitten se olikin jo poissa. Kaikki olivat hengissä, ehjinä eikä yhtä ainuttakaan kulkupeliä tarvinnut nostaa ylös pientareelta.

Kisoista Hurmuri on pitänyt nyt pientä taukoa, sillä sairasloma osui ikävästi juuri kauden alkuun. Nyt ori alkaa kuitenkin olemaan taas samassa pisteessä kuin ennen taukoaan, joten kenties jo toukokuun VVJ-häppeningit kutsuvat? Ellei naapuri taas jyrää valjakkoa jontkaan.

31.01.2022 | "Cazzo si!"

Hopeanharmaa liinaharja hulmahteli kepeän ravin tahtiin. Klip-klop sanoivat rautakengät tiellä, kun valjakko lasketteli tietä pitkin kotia kohti. Hummani hei! Aurinko paistoi, linnut lauloi, kuskinpukilla Quintinokin hieman tapaili nuotteja. Kiesien edessä virmakka ori oli yhtä iloisissa tunnelmissa pärskyessään korvat hörössä reipasta vauhtia tuttuun mutkaan. Se olisi tahtonut mennä hieman lujempaa, mutta kuunteli pidättäviä käsiä. Ei tässä nyt aivan hurjiksi voitu heittäytyä.

Räminä ja jyrinä ehti kuulua vain muutaman sekunnin verran etukäteen kun mutkasta painoi täyttä häkää lava-auto. Kuorma hyppi ja pomppi liinat löysinä eikä äänestä päätellen pakoputkesta ollut paljoa jäljellä. Quintino oli saada sydänkohtauksen: niin myös hevonen kuin vastaanajava kuskikin. Hän painoi jarrun pohjaan niin että pöly lensi, Quintino puristi rystyset valkoisena ohjia, ruosteenpunainen kylki viisti pelottavasti kohti valjakkoa. Hurmuri teki pelastavan liikkeen hyppäämällä ojaan: siinä tuli ave mariat lausuttua kun kiesit kippasivat perästä pöpelikköön. Quintino sulki silmänsä ja tarrasi reunoista ohjien sijaan, hyvästi kaikki.

Hän avasi silmät varovaisesti. Sinitaivas näytti olevan oikealla tolallaan näkökentän ylälaidassa. Edessä oli kultainen hevonperse, ja oikeassa reunassa pilkisti tie ja auton näköinen peltipurkki. Ohjaamosta kumotti pyöreä naama. Mursuviiksien takana ilme ei värähtänytkään kun vaihde vaihtui ja kaasupoljin painui pohjaan niin nopeasti että Hurmuri säpsähti renkaiden alta roiskuvia sorakiviä.

"Cazzo si!" Quintino huusi ja näytti varmuuden vuoksi erään erittäin kansainvälisen käsimerkin perään siltä varalta ettei kuski kuullut. Kolina vaimeni seuraavan mutkan taakse kun valjakko jäi raapimaan päätään, miten kiesit nyt saisi pystyssä takaisin tielle. Notko ei ollut syvä, mutta tätä yhdistelmää ei oltu luotu kiikkerille pinnoille...
Vaan suomenhevonenpa oli. Ennen kuin Quintino ehti sanomaan juuta taikka jaata, Hurmuri päätti selvästi odottelun olleen nyt tässä. Viilipyttymäisesti voikko näytti laittavan hitaan nelikkovaihteen päälle, ja I kid you not, se nykäisi kiesit ehjänä takaisin tien päälle. Pieni ravistelu ja Hurmuri jäi katselemaan odottavasti Quintinoa: "mitä sinä siellä jontkassa vielä seisot, kiipeä kyytiin niin lähdetään" se aivan varmasti olisi sanonut jos voisi.

Vaan kyllä oli ollut pienestä kiinni. Jos hevosena olisikin ollut melkeinpä mikä tahansa muu tallin oreista... Ehkä Pomeroy olisi sietänyt tilanteen yhtä viileästi kuin Hurmuri, mutta muiden kanssa olisi voinut saldona olla pahempaakin jälkeä kuin hiertymä ohjastajan käsiin ja hevoselle kipeä selkä. Naapurirakkautta tänään sen sijaan ei kerrytetty.

26.05.2021 | Hurmuri-Hurmuri

Nyt Quintino vihdoin ymmärsi pöhinän suomenhevosten ympärillä. Hän oli aina ihmetellyt niillä kilpailevia: jos tahtoi menestyä, niin olihan maailma pullollaan ihan eksaktia lajivalintaa varten jalostettuja ratsuhevosia. Miksi piti väkisin yrittää pungertaa näin raskasta hevosta vaativille tasoille, tai liitelemään yli 100 cm esteitä, kun helpommallakin voisi päästä?

Totuus oli se, että se taisi olla helppoa myös suomenhevosella. Hän ei ollut odottanut Hurmurilta ("Ammaliatore," kuten Italiassa sanottiin) oikein mitään, mutta oli myönnettävä kuinka ennakkoluuloinen sitä voi moderni milleniaalikin olla. Kujalla ori hyppäsi mitä vain eteen pisti, vielä 110 cm meni ihan kevyesti. Liikkeet ovat eloisat ja kevyet, sellaiset joita ei ihan jokaisella työhevosella näekään. Ei romuluista jalkojen heittelyä, vaan eleganttia liitelyä, sekunnin sadasosan käännöksiä — tästähän olisi vaikka reiningiin — ja pitkiä, unenomaisia askeleita. Hurmuri oli lupaava ja tietenkin myös hurmaava. Quintino huomasi suorastaan innostuvansa ajatellessaan kisaavansa orilla vielä.

Hurmuri kyllä tietää itsekin olevansa aikamoinen pakkaus, on tiennyt jo pienestä pitäen. Kun se pöhisee sieraimet suurina, iskee paksulla kaviolla maata ja vilkkaat silmät välkkyvät hulmuavan hamppuharjan alta, sitä ei vain voi olla huokaamatta ääneen miten tuollaisia hevosia on olemassakaan. Paluu maanpinnalle tapahtuu kun Hurmuria lähtee taluttamaan takaisin talliin: sitä taas vaan tennarit suhisee kun ori painaa vasemmalle ja oikealle, etsii ruokaa ja etsii mähinäkavereita. Herrasmiehen elkeet tähän on unohdettu asentaa...

04.05.2021 | missä on lähin ravirata?

"Oho, wow, seis! Seiiiiis!"

Kivet sinkoilivat pyörien alla ja liitokset nitisivät kun Hurmuri lähti ravaamaan pitkin tallin pihaa, ensimmäistä kertaa ihan yksin, vakuuttavana ja komeana valjakkohevosena. Samalla sekunnilla kun Antioco oli päästänyt talutusnarun irti, sinkaisi voikko matkaan kuin ravuri volttilähdöstä. Kyydissä keikkuva Quintino olisi omillaan.

Aluksi hän luuli Hurmurin säikähtäneen jäätyään yksin kiesien eteen, mutta mitäpä vielä, se oli innoissaan! Vauhti tuli puhtaasti menohaluista, sen kertoi jo korvatkin jotka eivät suinkaan kuunnelleet takana tulevaa metakkaa vaan olivat iloisesti tötteröllä. Pää pystyssä ja pontevalla askeleella Hurmuri vei avuttoman kuskinsa pihatielle asti, ja kun sinne saakka nyt kerta mentiin niin kai samaan syssyyn voisi käydä kääntöpaikallakin saakka... Sitä ei arvaisi ensimmäisellä sooloajelulla käyvänsä jo niin pitkällä pihan ulkopuolella, mutta ihmeitä oli tämä ori täynnä. Totuttuaan hyppyherneisiin, kuumapäisiin täysverisiin, oli Quintinolle avautunut aivan uusi maailma Hurmurin myötä.

Ori puhisi ja järsi kuolainta, painoi vähän kädelle. Se olisi halunnut mennä jo lujempaa, mutta kuskin oli oltava mälsä ja hyssyteltävä vähän. Eihän me nyt heti lähdetä rehkimään, ihan käynti riittää, kiitos. Aikansa Hurmuri koitti väittää vastaan ennen taantumistaan, ja kun sen hetki tuli, olikin pari jo palannut pihaan.

"Aikamoista!" Antioco kommentoi hymyssä suin. Sanohan muuta. Aikamoista.

11.02.2021

De Civitate Deorumiin ei ollut todellakaan tarkoitus hankkia suomenhevosta, mutta joskus elämässä tulee vastaan tilanteita joissa ei ole muuta mahdollisuutta kuin kääntää kelkkansa. Saariston Noitahurmuri on yksi näistä hetkistä.

Uuteen kotiinsa nuorikko saapui perinteisesti karmit kaulassa, siis ihan kirjaimellisesti. Pitkästä matkasta volttia ottanut ori oli varmasti muutenkin valmis evakuoimaan itsensä autosta, mutta kun pihalta kuului muiden hirnumista, ei ehtinyt muuta kuin rysähtää. Etupurkurampista oli vasta yksi ja puolikas salpa avattu, kun Hurmuri kiipesi (tai enemmänkin jyräsi) puomin yli, puski ryntäillään rampin alas ja katosi tallin taakse kuin pieru Saharaan. Quintino ei ollut kovin iloinen saatuaan myöhemmin tietää, että hänen jalalleen paukahtanut ramppi oli sen myös onnistuneesti murtanut. Se siitä kevätkaudesta.

Hurmuri piti siis hyvin huolen siitä, että sen nimi oli kaikkien huulilla jo ennen kuin pöly ehti laskeutumaan. Ei se sitä haittaa varmasti lainkaan, taitaa olla vain tyytyväinen tekemäänsä sisääntuloon: sen verran rinta rottingilla hän uhoaa muille, kaksi kertaa itsensä kokoisille aikuisille oreille. Hurmurilla ei tunnu olevan käryäkään maatiaisalkuperästään: ehei, tässä on tallin omakruunaama kuningas.

Kumartakaa.