Öte-Salkyn


ahaltek, säkäkorkeus 168 cm. Väriltään mustankimo.
Syntynyt 21.09.2020, eli M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias.
Ex-laukkaaja (stayer)
maiden / 6: 1-0-4-0 / vs. 31 000 v€ / voit. 17 % / sij. 83 %
_____________
Tuontihevonen Turkmenistanista
Omistaa Vecno Stud (VRL-01436)

LJ36316



Rakennekuva 2021.


"Tottakai Karla ja Salkyn veivät voiton, sitä Razelle ei epäillyt hetkeäkään." © Razelle


"Kyllä Salkyn vielä saadaan piristymään," Antioco tuumasi ehkä enemmän olalla keikkuvalle Piccolalle kuin Karlalle.


"Noin. Ei kestä kiittää," Karla hymisi. Aladya sai loputtoman pitkän kaulan näyttämään vieläkin pidemmältä.

Karlalla oli käytännön tehtävä suoritettavana. Kun hän joskus aikanaan palaisi takaisin maailmanmatkaltaan, on viimeisin taival sivistyksen ja Vecnon välillä fiksuin taittaa hevosella. Siinäpä hän voisi samalla tuoda Pietarin laukkayksiköstä uuden siitostamman. "Valitse hyvä hevonen, sellainen mikä pärjää täällä" kuului ohjeistus joka oli huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty.

Jo menomatkalla Karla pysähtyi Pietarissa valitsemassa tamman valmiiksi. Se ei ollut mikään helppo homma: yksikään radalta suoraan repäisty täysiverinen ei takuulla ilahtuisi muuttaessaan kauas pohjoiseen porojen seuraksi, se oli vissi. Osa hyppi yläpystyä karsinassa vieraan nähdessään, yksi tarjosi kaviota, toinen imppasi. Stressaantuneita reppanoita rivin täydeltä — ehkä ne tiesivät että niiden aika oli täysi. Ehkä ne tiesivät, että ellei kukaan niitä tulisi tästä epäonnistuneiden juoksikoiden synkästä klaanista pelastamaan, koiranruokatehdas kutsuisi.
Karlan oli valittava yksi.

Hän peittosi tunteet rationaalisella järkeilyllä. Se tamma joka oli rauhallisin lähtisi mukaan. Valinnasta ilmoittaessaan hän yritti olla katsomatta loppuja hevosia silmiin.

Älkää nyt vain suuttuko

Öte-Salkyn, lyhyesti vain Salkyn, olisi varmasti ollut aivan keskiverto stayeri. Se on pitkällä matkalla kestävä ja suhteellisen nopea, mutta tamman heikkoudeksi koitui sen kaverihakuisuus. Salkyn tykkäsi juosta keskipaikkeilla muiden kanssa: jäädessään jälkeen se painoi hädissään kaasua pohjaan, mutta harvoin johtaessaan kimo taasen himmasi niin kauan että muut hevoset saivat sen kiinni eikä neidon tarvinnut juosta enää yksin. Kaksi kautta sitä jaksettiin katsella ennen kuin Salkyn pistettiin tylysti syrjään.

Kovapintaista kilpaurheilijaa tästä ei siis tullut, mutta mikä radalla oli huonoa, kääntyy muualla eduksi. Salkyn on hyvin rauhaarakastava ja ystävällinen. Se löytää paikkansa aivan mistä tahansa laumasta, antaa isoille egoille tilaa ja välttelee konflikteja jos vain pystyy. Viimeiseen asti Salkyn etsii sopuratkaisuja, myös ihmisten kanssa. Se alistuu suorastaan epäahaltekmäisen nöyrästi siihen mitä siltä ikinä pyydetäänkään, ja valppaana saa olla ettei vahingossa aivan jyrää tamman mielipiteitä. Salkyn on ehkä herkkäsieluinen, mutta se peittelee pahaa mieltään viimeiseen asti. Sitä suurempana yllätyksenä tulee jos mittari joskus täyttyy...

Ratsuna Salkyn on suuriliikkeinen ja menevä. Sen askel on joutuisaa, eikä ketterän aavikkohevosen menossa ole moitittavaa. Paineen alla Salkyn kuumuu nopeasti, mutta se ei uskalla kertoa silloinkaan mielipidettään vaan tyytyy vain steppaamaan ja viskomaan päätään. Eritoten pohkeista tamma on hyvin tarkka, ja välillä sen ilme kertoo että kyllä se jaloilla lykkivän ratsastajan linkaisisi alas — jos vain kehtaisi...

Salkyn huolestuu helposti, mutta menee silti aina mistä pyydetään, oli se sitten hutera silta, pelottavan näköinen risueste tai kittana tallinovi. Se pörisee pää pystyssä ja sieraimet korskuvat punaisina, mutta luotettavasti askel vie aina sinne mihin ihminen tahtoo. Se, onko piirre hyvä vai huono asia, riippuu varmasti kysyjästä.

Sukutaulu

EVM-sukuinen
i. Dahylly
rnkm at, 168 cm
ii. Dek-Deprek
rnkm at, 167 cm
iii. Dini
mkm at, 165 cm
iie. Tirkeg
rnvkko at, 159 cm
ie. Umyt Etmek
prn at, 162 cm
iei. Addag
mrn at, 166 cm
iee. Uzyn
rt at, 165 cm
e. Öwez
m at, 166 cm
ei. Palta
vkko at, 164 cm
eii. Pak-At
perl at, 166 cm
eie. Rediska
prn at, 158 cm
ee. Öÿle-Kir
mrn at, 160 cm
eei. Güe
rnvkko at, 166 cm
eee. Önmek
rn at, 154 cm

Jälkeläiset

Syntyi Skp. Nimi Isä Omistaja Muuta

Näyttelytulokset (PKK)

Ajantasaiset näyttelytiedot löydät PKK:n profiilista.

20.02.22, Vaahterapolku, hevostammat, tuom. Aksu: KTK-sert

Kisakalenterit

VHRY (voittoja 3 kpl, sijoituksia yhteensä 4 kpl, CUP 1 kpl [6 p.])

28.06.22, Royal Gardens, taistelurata, 1/10
03.02.22, Cresthill Baroques, puolalainen rata, 1/8
03.02.22, Cresthill Baroques, korealainen rata, 1/8
31.12.21, Zen, taistelurata, 3/12 (CUP)

Palkintoja

Salkynin elämää

12.11.2022 | Trendisetterien malttikoulu

» Lue koko teksti

Esteiden takia kypärää ei kyllä tarvinnut pitää, sillä into lopahti heti ensimmäiseen surkeaan treeniin. Karlalla oli nyt uusi tavoite Salkynin kanssa: tehdä siitä rauhallinen. Oli ärsyttävää hypätä vauhdista kyytiin, pysähtyminen oli tuskaista sättäämistä, ja kun nopeus ylitti tietyn maagisen rajan niin hassunhauskasti jarrut katosivat.

Siksi Karlalla oli nyt pussukka täynnä nameja. Hän seisoi keskellä maneesia Salkynin kanssa, lässytti ja rapsutteli. Tammalla oli yksi ainoa tehtävä: könöttää paikoillaan. Edistystä oli tapahtunut jo kiitettävästi, Karla sai säätää jalustimet rauhassa, tarkistaa vyön, nousta hiljakseltaan satulaan. Sitten voittokulku päättyikin, sillä aina kun takamus osui penkkiin oli Salkyn jo kiitämässä uralla. Sen laukkaajansieluun ei käynyt mitenkään päin ajatus, että kun satulassa istuttiin, pitäisi vielä seisoa paikallaan nenää kaivelemassa. Karla näytti siltä kuin kouluttaisi nuorikkoa: hän roikkui poikittain satulassa aina muutaman sekunnin pidempään ja pidempään, tunkien nameja kimon huuleen liukuhihnalta.

"Vauuu, hieno tyttö, jee!" Karla ylisti Salkyniä jokaisesta sekunnista jonka se malttoi odottaa yksikään jalka nousematta. Mahallaan sotasaaliina rötköttäminen onnistui jo heittämällä. Pystyssä istuminen ei vielä onnistunut, silloin Salkyn ampaisi heti liikkeelle eikä odotellut herkkuja. Mutta hitaasti, sanoi mummo lumihangessa...

Karla ihaili itseään peilistä, taas. Punaisessa tunikassa, kimo ratsu vierellään, hän näytti aivan kilparatsastajalta suoraan 90-luvulta. Brittiläiseltä sellaiselta, samettisessa kypärässä. Vielä jos housut olisivat olleet valkoiset niin mm-hmm! Sivistynyt Karla Efimova ja sivistynyt Öte-Salkyn. Kaksijalkaista nauratti, nelijalkainen odotti lisää leivänkänttyjä.

04.09.2022 | Ylialiläpi esteiden

» Lue koko teksti

Illalla maneesivuorojen välissä oli tauko johon Karla ujuttautui Salkynin kanssa. Hän oli saanut luvan ratsastaa hallissa silloin kun aikaa löytyi, ja nyt tammaparka katseli epäillen hökötyksiä joita ihmisystävä oli sitä varten rakentanut. Kimo nuuski jokaisen tolpan, puomin ja kannattimen läpi ohuet sieraimet väristen. Mitä ihmettä?

Karla kiipesi resuiseen satulaan ja alkoi innostuneena lämmittelemään Salkyniä. Se tepsutteli puomien yli varovaisesti — aavikkohevonen tanssi ihailtavalla taidolla epäsopusuhtaisesti siroteltujen sarjojen yli, sillä aivan kuin Karla olisi osannut edes ajatella askelmittoja. "Tämähän sujuu hyvin!" hän ajatteli, ja totta: Salkyn oli rauhallinen ja kuuliainen, mikä ei läheskään aina ollut itsestäänselvyys. Ravissa se ei tikittänyt pää pystyssä alta pois, vaan oikeasti kurotti eteen-alas katsoakseen mihin pikkuiset prinsessakavionsa pistäisi. Joten ei kun laukalle vain!

Pilvilinnat romahtivat nopeasti. Salkyn laukkasi tasaista harjoituslaukkaa tasan tarkalleen niin pitkään kunnes se saapui ensimmäisen kerran puomilinjalle: nöyränä tamma yritti luovia läpi kuuden puomin jotka olivat jätetty kaikki eri mitoille, eikä yksikään vahingossakaan pitkäjalkaisen täysiverisen lennokkaalle laukalle sopivaksi. Ensimmäiselle puomille saapui hörökorvainen, mutta rauhallinen hevonen. Viimeiseltä punavalkoiselta poistui yhä hörökorvainen, mutta kaikkea muuta kuin leppoisa ratsu — aavikkotuuli puhalsi taas rivakasti. Askel kiihtyi, pää nousi, kuolapärskeet lensivät kuolainten lomasta kun Karla yritti pidätellä hevosta. Salkyn ei varsinaisesti ryöstänyt, mutta se tuntui poistuneen henkisesti paikalta.

Karla päätteli puomien olleen liian vaikea tehtävä. Ehkä Salkyn olisikin parempi ihan vain hyppäämään? Lapa liiraten hän käänsi ratsun kohti areenan keskelle rakentamaansa yksinäistä estettä. Miten Konsta olikaan aiemmin sanonut — Tomppa "imi esteelle hyvin", Salkyn taisi tehdä nyt samoin? Tai ainakin se lähestyi rakennelmaa vauhdilla. Hyvin kovalla vauhdilla. Karla nousi kevyeeseen istuntaan ja antoi ohjilla myöten kuten kotonakin teki lennellessään puskien ja kivivallien yli. Hän oli valmis.

Salkyn ei. Viimeisellä askeleella se järkeili hyppäämisen olevan typerää, kun ohikin pääsi. 70 cm ei ehkä maastossa vauhdin hurmassa tuntunut miltään varmajalkaisilla erähevosilla ratsastaessa, mutta vuosi sitten vielä tasaisilla laukkaradoilla painanut Salkyn ei kuulunut siihen kastiin. Se totesi viritelmän olevan liian korkea, kammottava ja kertakaikkisen typerä. Tamma kirmasi vihjaavasti maneesin ovelle sillä aikaa kun esteen yksin ylittänyt Karla sylki hiekkaa suusta. Katseet kohtasivat kun Karla marssi hevosen perään ja kiipesi takaisin kyytiin.

"Älä siinä pyörittele silmiäsi, laskin esteen puolet matalemmaksi," hän tyynnytteli pitkä kaula pystyssä korskuvaa Salkynia. Ääni oli läpinäkyvä, sillä aivan kuin Karlan syke ei takoisi suonia pintaan ja ärsytys värisyttäisi puhetta.

Salkynia ei tarvinnut pyytää laukalle. Nyt se kiersi esteen jo kymmenen metriä kauempaa, loivassa liikkeessa ratsastaja sentäs pysyi kyydissä. Pysyi vielä seuraavallakin kerralla, ja sitä seuraavalla. Kuudennella yrityksellä Karla sai patisteltua tamman nyt enää 30 cm korkealle esteelle, minkä se ylitti lennokkuus tyylin edellä. Hypystä kuumentuneena Salkyn höyrysi usean kierroksen reipasta laukkaa ratsastaja lähinnä koristeena, sillä Karla oli niin perin juurin helpottunut saatuaan hevosen edes kerran esteelle, ettei jaksanut enää puuttua vauhtiin.

"Oliko sinulla lupa käyttää estekalustoa?"

Rosabellan äänen perään kajahti Manun hirnahdus. Karla tunsi vatsansa tipahtavan maankuoren läpi aina magmaan saakka: hän oli menettänyt ajankulun aivan totaalisesti eikä myöskään huomannut oven aukeamista. Kuinkakohan pitkään Rosabella oli turaamista katsonut? Voi nolous...

"Прошу прощ— ei kun, anteeksi, en muistanut katsoa kelloa!" Karla takelteli alati paranevalla, mutta yhä edelleen varsin kankealla englannilla. "Saan käyttää jos korvaan rikkomani," hän lisäsi loppuun varsinaisen kysymyksen vastauksena.

Salkyn pysähtyi vaivoin, jolloin Karla hyppäsi satulasta heti kun vain pystyi. Voi hemmetti! Hän harvoin häpeili näin paljon ratsastusta, mutta nyt kun harjoittelu oli muutenkin täysi floppi kuvitelmia vastaan...

Rosabella talutti Manua hallin toisessa päädyssä. Hänen katse kiersi sekasortoisesta puomilinjasta yksinäiseen, hieman vinoon linjaan pystytettyyn pikkuesteeseen.

"Hevosesi ei taida hypätä kovin usein?" Rosabella jätti ystävällisesti mainitsematta, ettei uskonut ratsastajankaan harjoitelleen turhan paljoa.

"Tämä oli sen eka kerta. Ja minun, myös, muualla kuin metsässä..." Karla tiesi ettei mukahassutteleva virnistys riittänyt piilottamaan punastuneita poskia, mutta yritti silti.

"Opettajan kanssa harjoittelu olisi helpompaa. Ja turvallisempaa," Rosabella huomautti. "Jos esteet kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi sellaisen etsimään."

"Niin. Pidetään mielessä..." kuului mutina Salkynin takaa.

21.05.2022 | Kevättä ilmassa (kirj. Razelle)

Seuraava pätkä on ote tekstistä "Kevättä ilmassa," lue kokonaisuus täältä.

Razelle käveli ajatuksiinsa uppoutuneen naisen luo. Tuon mustat hiukset oli letitetty huolimattomasti pois tieltä ja vaatteissa roikkui heinän korsia. Sinisilmä seisahtui karsinan eteen, jossa punaiseen pukeutunut oppipoika silitteli omaa nelijalkaistaan, jonka taisi miellä ainoaksi ystäväkseen tällä pitkällä matkalla kaukana kotoa.
"Karla ", nainen sanoi pehmeästi, mutta sai silti toisen hätkähtämään.
"Neiti Razelle! Anteeksi, en tajunnut että olitte siinä", Karla sanoi, pyyhkien olkia vaatteistaan.
"Mitäs sanoisit pienestä lenkistä maastoon? Siellä on hieno keli", Razelle katsahti Salkynia, jonka rauhallinen katse tuijotti mietteliäänä kahta naista. Karla näytti miettivän sekunnin sadasosan, kunnes hänen ilmeensä kirkastui.
"Joo!" Hän huudahti aluksi. "Tai siis, kyllä, se olisi tosi mukavaa", jatkaen sitten hillityllä äänensävyllä, nolosti punastuen. Rehtori nosti huvittuneen hymyn huulilleen. Tytössä oli virtaa vaikka muille jakaa ja se oli varmasi sekä hänen vahvuutensa että heikkoutensa.
"Hyvä. Pistä Salkyn valmiiksi niin nähdään pihalla", nainen nyökkäsi, lähtien korot kopisten kohti tallin toista siipeä, jossa hänen oma ratsunsa odotteli.

21.12.2021 | Pelastakaa edes Salkyn

Seuraava pätkä on ote tekstistä "Öte-Salkyn". Lue kokonaisuus täältä.

"Hevosen täytyy olla sellainen että se pärjäisi pohjoisessa, lähinnä luonteeltaan. Loimia kyllä riittää, mutta pitää olla tietty asenne. Ja tammaa toivoivat mieluiten," Karla esitti vaatimuksia. Dariy näytti siltä että hänellä olisi muutakin tekemistä kuin etsiä Siperian talvelle uutta uhria. Hyvän lihan haaskausta. Hän niisti nenäänsä kyllästyneenä ja huitaisi käytävän päätä kohden.

"Kolmanneksi viimeinen karsina vasemmalta."

Karla kipitti, kurkkasi sitten hampaisiin varautuen karsinaan. Siellä odottikin kaunis vaalea naama joka kääntyi kysyvästi ovea kohden. Toinen korva oli hörössä, toinen varauksellisesti hieman takana. Tamma ei selvästi tiennyt miten suhtautua ihmiseen, mutta se tuntui positiivisen toiveikkaalta. Ehkä oli ruoka-aika?

"Öte-Salkynin ainoa vika on että se ei tahdo olla muista hevosista erossa. Se juoksi viimeksi 16. päivä, jäi viimeiseksi lähdössään — kuten arvattua. Sillä on uusi suku mistä isäsi varmasti pitää, ja kiltti luonne. Kisatikissäkin vielä, jaksaa varmasti kulkea siis pitkänkin matkan."

Karla ei kysynyt lupaa kun jo avasi karsinan oven rakoselleen ja pujahti sisään. Jokin Salkynin ilmeessä lupasi että se ei kävisi päälle. Mantelinmuotoiset tummat silmät olivat rotuisekseen lempeät, ja kapeareunaiset sieraimet väristen se ojensi kaulaansa tutkiakseen tulijan käsiä. Kun herkkua ei löytynyt, tamma vetäytyi. Ilme oli kuitenkin yhä kirkas — sen luottamusta ei oltu vielä säretty.

Myöhemmin Karla väitti Dariyn puheen vakuuttaneen valinnasta, mutta tosiasiassa karsinaan astuessaan hän heitti järjellä vesilintua ja teki päätöksen tunteella. Oli vain hyvä sattuma että kimo osui kriteereihin.