Nerala BL
Ahaltek-tamma "Neela". Väri voikko, säkäkorkeus 154 cm.
Syntynyt 02.06.2024, nyt 4-vuotias.
Kasvattanut Blacklake. Omistaa Efim Arturov (VRL-01436).
Yleiskäyttöinen, he B / 80 cm. Rekisterinumero VH25-001-0124.
Ahaltek-tammu "Neela". Väri tšoalu, sägäkorgevus 154 cm.
Rodiihes 02.06.2024, nügöi 4-vuodine.
Kazvattanuh Blacklake. Omistai Efim Arturov (VRL-01436).
Ylehizes käytös, he B / 80 cm. Registrunoumeru VH25-001-0124.
Starin Sivka Burkas, vai Neelas?
"Hui, midä nämmä ollah, otakkua bokkah!"
Enzi ildu Kivikruugas.
Varzukuva. © Valo
Kivikruugaan asettuminen oli toki Karlalta puhtaasti sydämen teko, mutta kun siinä samalla pystyi olemaan avuksi isälle, niin miksipä ei. Eli oikeastaanhan hän siis teki kaksi tekoa lähimmäisenrakkaudesta, muutti mielespiettävänsä tykö ja auttoi syntyperhettään. Ei tähän siis tulekaan perinteistä järki vs. tunteet-vertailua, Karlalla on 200% tunnetta. Tai sanotaanko 250%, koska kyllä hänellä oli omakin kanttura ojassa: jos ei ollut aivan pakko luopua ahaltekeistä, niin sitähän hän ei tehnyt.
Tällä tavoin saapui ensimmäinen Vecnon ahaltek, Nerala eli "Neela". Paperilla se oli tuaton nimissä, ja hänen rahoilla myös ostettu, mutta käytännössä Karlan: hän sen koulisi ja tekisi hyväksi, kierrättäisi kissanristiäisissä — Säämäjärven rannalta kun oli huomattavasti lyhyempi matka esim. kaikkialle, kuin Ob-joen pohjoispäästä —, ehkä varsottaisi. Oli olemassa pieni riski, että Neela pitäisi joskus lähettää Vecnoon oikean omistajansa tykö, mutta sitä mahdollisuutta Karla ei tahtonut kosiskella, kun rampilta syöksähti ulos tärisevä pieni tikkuhevonen. Ehei, Karlan silmät olivat täynnä sydämenkuvia.
Hospodi armahta! Apua!
Suuret bambisilmät räpsyen Neela ihmettelee suurta ja jännittävää maailmaa ympärillään. Se on kiltti pieni tammukka, mutta myös peuraesikuvansa tapaan kovin epäluuloinen ihmisiä, oikeastaan ehkä vähän kaikkea, kohtaan. On ominaista nähdä Neela pälyilemässä huolestuneena kintut supussa, vasenta etujalkaansa hermostuneena nostellen, valmiina evakuoimaan itsensä tähtiin. Ainoa milloin Neela rauhoittuu, on tasaisen harmaissa rutiineissa, tasaisen harmaan ja tutun ihmisen kanssa. Pienikin muutos, ja tamma on taas palasina. Pakoreaktio on herkässä.
Kun jo kotonakin Neela kaipaa aina samat, tutut kasvot samoine, tuttunei toimintatapoineen, niin vierailla paikoilla sitä ei voi edes kuvitella antavansa kenen tahansa käsiin. Kun vierellä (tai myöhemmin satulassa) on oma, turvalliseksi koettu ihmisystävä, hätääntyessään Neela juurtuu paikoilleen ja aloittaa tutun vasemman etujalan nostelun muut jalat rungon alla kuin vuohella kannonnokassa. Muussa tapauksessa Neelan päässä ei ole muuta kuin pako, ja silloin sitä ei pidättele mikään: laukkahevossuku näkyy, kun voikko hevonperä katoaa mutkan taakse nanosekunnissa.
Kun olosuhteet ovat oikeat, Neelasta paljastuu yllättävän helppo ratsu. Herkkyys pääsee hyvällä tavalla esille kouluradalla, jossa höyhenenkeveästi saa kultaisen tamman tanssimaan Joutsenlampea aivan pelkin henkäyksin. Ohjat eivät saa kiristyä hetkeksikään eikä pohkeella kertaakaan painaa, niistä Neela hätääntyy, mutta eipä sitä näin hyvää ratsua tarvitsekaan ohjista ohjailla. Sitä on vain hätääntymisen hetkellä vaikea muistaa, ettei saa antaa liskonaivoille valtaa ja kiristää jännittyvässä tilanteessa otetta — se on nimittäin yleensä se viimein merkki suihkukoneelle aloittaa nousukiitonsa.
| i. Taslama VEC KTK-II rnvkko at, 155 cm |
ii. Taras Vrebec rnvkko at, 152 cm |
iii. Taras Vlasi vkko at, 152 cm |
|
iie. Anzhelina perl at, 152 cm |
||
|
ie. Ideg-Sorag VEC vkko at, 154 cm, KTK-II |
iei. Kelek Jeren MCF cre at, 156 cm, VIP MVA Fn KTK-I |
|
|
iee. Indiki VEC m at, 158 cm, Fn KTK-II |
||
|
e. Nereida BHE rnkm at, 157 cm |
ei. Gin Oleksander mkm at, 159 cm |
eii. Gin Olaf rnkm at, 158 cm |
|
eie. Gin Giuliana m at, 160 cm |
||
|
ee. Nessaja BHE at |
eei. Cajun BHE trt at, 156 cm, LJK-III |
|
|
eee. Elektra BHE at |
iiii. Kuzma Yakim,
iiie. Radinka,
iiei. Terenti,
iiee. Djakhana,
ieii. Köneürgench,
ieie. Dahlia DA,
ieei. Sandor,
ieee. Irimli
eiii. Ofisian,
eiie. Bikada,
eiei. Kagnimir Tash,
eiee. Gara-Polat,
eeii. Jambantroe,
eeie. Owadan Lamra,
eeei. Atmagulk Itsruw AET,
eeee. Lishvara
Koko sukuselvitys tulee ajallaan. Muutama mielenkiintoinen tärppi kuitenkin jo heti alkuun:
iee. Indiki VEC oli Vecnon ensimmäisimpiä kasvatteja. Se oli kaunis pikimusta läsipää, kouluradoilla jopa intermediate I-tason asioita tanssinut tyypikäs tamma.
ieei. Sandor vaikutti 2010 pienen hetken Vecnon kantaorina. Indiki tosin oli sen ainoa VEC-varsa... Mustankimo ori oli haastava käsitellä, minkä vuoksi sen matka jatkuikin Prestaan.
ieee. Irimli on yksi Vecnon kantatammoista. Se oli tallin ensimmäinen VIP MVA Fn-hevonen ja kuvan piirtäjän ensimmäinen kys. arvonimen saanut ahaltek. Kantakirjaan Irimli pääsi II-palkinnolla. Irimli on Vecnon merkittävimpiä hevosia, se saapui kasvatuksen starttaajaksi tamman Zarmerzat ja orien Azazdan sekä Voron II kanssa. Irimlin nimi sukutaulussa on syy, miksi Neelakin on nyt Kivikruugassa.
Jälkeläiset
Näyttelytulokset (PKK)
Ei vielä näyttelytuloksia
Neelan elämää
02.02.2025 | Midälie täsgi tulou
Nuorikko päristeli sieraimet leiskuen pitkin puuterilunta. Se liiti kuin haukka kunnes aita tuli vastaan, pysähtyi, kavahti, ja kääntyi sitten uuteen suuntaan kiihdyttäen samalla nollasta sataan sekunnissa. Karla mietti, olikohan sittenkään ollut fiksua päästää varsa tarhaan vapaaksi — saisiko hän sitä ensinnäkään ikinä enää kiinni päähän jätetyistä päitsistä huolimatta, ja toisekseen, erottuiko heppoinen sähköaita uutta lunta vasten niin hyvin etteikö aluetta vielä tuntematon hevonen höyrypäissään paukkaisi vahingossa läpi? Aina kun lumi pöllysi jarruta-käänny-kiihdytä-ketjussa, Karlan sydän jätti ainakin kaksi lyöntiä välistä.
Kauhistuksien välissä hän oli kuitenkin pakahtua ihastuksesta. Lopputalven laskeva aurinko sai olemattoman talvikarvaisen voikon näyttämään niin kirkkaan kultaiselta, että sen katsominen sattui silmiin. Vaikka ikä vasta tavoitteli kolmea vuotta, näytti ohikiitävä nato-ohjus jo sopusuhtaiselta rotuisekseen. Karla muisteli elämäänsä Dolina-Rogovin ylängöllä, Vecnon pihan nuorikoita, joista osa näytti pahimmassa kasvuvaiheessaan olleen koottu ainakin kolmesta eri kokoisesta hevosesta. Niihin verrattuna Karlan Neelaksi ristimä tamma oli oikea muotovalio.
Odottaa sai vielä hyvän tovin, ennen kuin hikoilevan ja tärisevän varsan sai kiinni. Sen silmät muljusivat kauhusta, kun vieras käsi tarttui päitsistä kiinni: Karla oli varma että hän olisi lentänyt hankeen, jos voikko vain olisi jaksanut vielä nostaa koipiaan. Ehkä olikin ollut hyvä että se pääsi purkamaan ahdistustaan liikkeeseen... Kun Neelan oli kuljetusfirman ukko taluttanut auton rampilta alas, oli varsa näyttänyt siltä että sillä pettää pumppu millä hetkellä hyvänsä ihan silkasta kauhusta. Kun naru vaihtui uuden "omistajan" käteen, tuntui kuin syliin olisi isketty dynamiittipötkö minkä palavan sytytyslangan pituutta ei kukaan tiennyt. Matka ei jatkunutkaan siis suoraan talliin, vaan tarhaan päristelemään. Sepä se olisikin ollut, kun Neela olisi vauhkonnut tällä tavalla karsinassa... Toista kertaa ei isä varmasti Vecnon hevosia tyttärensä haltuun sitten lähettäisikään, kun ensimmäiseltäkin olisi mennyt nivelet muussiksi vuorokauden karsinavauhkoamisen jälkeen.
Vastuu tuntui hirvittävän suurelta. Miten ihmeessä Karla tekisi vieressään tutisevasta heikkohermosta ratsun? Tai ylipäätänsä estäisi sitä kuolemasta sydänkohtaukseen ensimmäisen vuotensa aikana?