Virmaisa
VIP MVA Fn, KTK-II
Suomenhevosori "Virma". Väriltään vaaleanpunarautias hamppuharja, säkäkorkeudelta 156 cm.
Syntynyt 04.06.2020, nyt -vuotias.
Kasvattanut Esa-Jukka Viertolanmäki (evm).
Omistaja Severi Haapanen (VRL-01436).
Työhevonen, ei ratsukoulutettu. Toimii parina Pokun kanssa.
VH22-018-0514 / PKK4781
Pihaan piti saada oma ori, naapurikylässä oli sellainen myynnissä. Niin saapui Virma talliin. Se oli jo ansioitunut Esa-Jukan työpollena, joten hevoshankinta oli helppo kun kouluttamaankaan ei tarvinnut lähteä. Viikko sen jälkeen kun Virmaisa oli 4000 v€ hinnalla Keltaisessa Pörssissä myynnissä, se keräsi jo klapikuormaa kesän lauantaisaunoja varten. Virma ei ole pihan ensimmäinen ori, ja edesmennyt edeltäjä Manu jätti suuret saappaat täytettäväksi. Mutta Virmapa se vain taisi suurentaa kenkien kokoa: halluharjasta on tullut oikea pitäjän ylpeys.
Virma on kovahermoinen sälli, sellainen oikea hevosmaailman tukkijätkä. Nuuskan sijaan tämä onneksi mällää vain heinää, mutta varmasti Virmalle tupukkikin kelpaisi, niin kova kundi se on.
Virma ei säikkyisi vaikka taivaalta sataisi pommeja niskaan. Se ei odottamisesta hermoile, eikä ihmisten välillä tyhmätkään toiveet hetkauta: Virma tekee aina mitä pyydetään, ei juputtele eikä valita. Välillä sitä selvästi kyllä harmittaa, mutta järkipelinä orhi ei pura olojaan muihin eikä yritä määräillä. Jos pitää pihan luottohevonen osoittaa, se on Virma. Sen voi pistää vaikka tammankin pariksi aisoihin, eikä siltikään tarvitse odottaa ongelmia. Kyllä joka torpassa pitäisi olla yksi Virma.
“Mie oon Virma. Mitäs muuta nyt sanoisi, ei tässä kehtaa itteäsä ryhtyä turhaan mainostelemaan. Tykkään tehä töitä, varsinkin mehtässä, siellä sielu lepää. Pitää mielen nöyränä ja kaurat kipossa kun jaksaa arjessa ahertaa, kyllä mie sanon että nykyhevoset ovat laiskoiksi lähteneet. Ennen sitä vedettiin koko kylä reessä kirkolle, ja nyt mennöö hevoset autojen kyytilöihin. Sitten jää aikaa kaikenmoiselle hömpälle, kyllä jaksetaan tyttöjä riiustaa muttei edes yhtä keloa riuhtasta tielle.
Joskus miua kehtuuttaa kun immeiset vaan patistaa ja patistaa vaikka mite sitä parhaansa koittaa, mutta äitivainaa tapasi sanoa että “jossei siulloo mittee hyvee virkattavaks, elähä virka mittää” ja niin oon koittana tehä. Yleensä riittää kun vähän hännällä huitosee. Mie tykkään olla sovussa, on parempi välillä pitää mölyt mahassa ku lähteä haastamaan riitaa. Nuoret kollitkin koitan enstöikseen järkeillä hiljaksiks, painiksi pistän vasta jos on ihan pakko. Sitten kyllä pistän kerrasta poikki niin hyvin ettei tarvitse uudestaan ryhtyä."
| i. Vinha-Valttari vprt sh, 157 cm |
ii. Kova-Pehtoori prt sh, 157 cm |
iii. Työmiehistä Parhain prt sh, 156 cm |
|
iie. A.V. Selekee prt sh, 157 cm |
||
|
ie. Lykky-Tyttö vrt sh, 155 cm |
iei. Joonias vkko sh, 156 cm |
|
|
iee. Elämänviisas prt sh, 158 cm |
||
|
e. Lupaliisa prt sh, 155 cm |
ei. Metsän Turo prt sh, 160 cm |
eii. Metsän Turjake prt sh, 161 cm |
|
eie. Aikamatkalainen prt sh, 157 cm |
||
|
ee. Pikkuemäntä prt sh, 155 cm |
eei. Lohjanpohjimmainen prt sh, 154 cm |
|
|
eee. Piian Riemu prt sh, 155 cm |
i. Vinha-Valttari on kuin ilmetty kaksoisolento Virmasta, vai pitäisikö sanoa toisin päin? Eniveis, nämä kaksi ovat kuin kopioita. Myös luonteeltaan "Vinha" on yhtä tasainen, järkevä ja työteliäs kuin poikansa, ja se on koko elämänsä tehnytkin töistä jalointa metsänraivuussa. Vinhaa on tilattu niin kotimetsiin kuin puistoihinkin, eikä se ikinä ole ihmeissään uusista paikoista. Ihmiset saavat tulla lääppimään, ori ei hetkahdakaan. Vinhaa ei ole kantakirjattu, mutta sen hyvä käytös ja kaunis väri ovat riittäneet houkuttamaan tammanomistajia. Kerrotaan että Vinhan omistajalle ja kasvattajalle, Vesa "Vippi" Karikonmäelle, tarjottiin kerran 8000 v€ Vinhasta. Ei myynyt.
ii. Kova-Pehtoori kuulostaa hurjalta, mutta oikeasti tämä nyt jo edesmennyt tukkajumala-liinaharja oli mitä lupsukoin kaveri. Pehtoorista piti tulla ravuri, mutta sitä ei kiinnostanut juosta kovaa: niinpä se myytiin ja koulutettiin jo nuorella iällä uudestaan ratsuksi. Pehtoori kisasi sekä koulussa että esteillä, kantakirjattiin III-palkinnolla ratsusuunnalle ja sai mukavan liudan jälkeläisiä. Ori lopetettiin 28-vuotiaana hampaiden mentyä tasaisiksi kuin laminaattilattia.
ie. Lykky-Tyttö oli kaunis, nokinen vaaleanrautias. Sen tunnusomainen piirre, kankea ja pörröinen hamppuharja, periytyi kaikille tammavarsoille. Sen sijaan kaikki varsat sukupuoleen katsomatta saivat "Tytsyn" uutteran ja rauhallisen luonteen, myös ne joiden isät olivat hieman kipakampaa kastia. Tytsy kierteli hieman kasvattajalta toiselle, se osasi ratsuna perusasiat ja kärrytellessä oli mainio. Kantakirjaan tamma saatiin II-palkinnolla ratsusuunnalle. Ihanainen pörröpää sai nukkua pois omalta laitumelta laumansa keskellä 29-vuotiaana. Pitkäikäistä sakkia tämä Vinha-Valttarin suku!
e. Lupaliisa on tavanomainen, hieman palikanmallinen ja lyhytkaulainen, merkitön rautias. Se on kuitenkin mitä mainioin esimerkki monitoimisuokista: kasvattaja koulutti sen työajoon, ja vedettyään yli kymmenen vuotta auraa Lupaliisa koulutettiin myös ratsuksi. Eihän se mikään prima ballerina ole, mutta talon nuoriso on käynyt sillä he C-tason kisoissakin! Parhaimmillaan leppoisa ja kiltti tamma on ollut kuitenkin emänä: se on tehnyt maailmaan jo viisi varsaa, kuudetta kuulemma suunnitellaan. Kolme varsoista on kantakirjaankin päässeet, yhdestä tuli ravuri, toinen hyppää tälläkin hetkellä esteitä kisaradoilla.
ei. Metsän Turo eli täysillä, kynttilä paloi kahdesta päästä isolla liekillä. Merkitön tulenpalava rautias oli jo nuorena oikea menijä, ja raveissa se pärjäsi hyvin silloin kun malttoi olla pistämättä laukalle. Omanarvontuntoinen Turo osasi ottaa omia vapauksia, sen perässä oli varmasti yksi jos toinenkin tallilainen raahautunut tennarit suhisten... Turo ehti astumaan vain yhden kauden III-palkittuna juoksijaorina, kun se tammoista riemastuneena karkasi hiittiporukan perään, pisti pystyyn polemiikin, mutkan takaa kaahasi lava-auto... Voitte arvata loput. Turo vaikutti tässä maailmassa vain 7 auringonkiertoa, mutta muistoihin se on painunut Eräkokon Tallilla ikuisesti. Hyvässä ja pahassa...
ee. Pikkuemäntä tasoitti Turo-orin luonnetta Lupaliisaa tehdessä, sillä "Emäntä" oli oikea rauhanajan sanansaattaja. Se ei tuntunut koskaan hermostuvan, ei ihmisiin eikä hevosiin, eikä kuumennut niin mitenkään. Juoksijana se olikin keskinkertainen, kun tappuraa ei oikein ollut. Sen sijaan työhevosena ja harrasteluratsuna Emäntä oli loistelias, sen kanssa pärjäsi poropeukalotkin. Tamma paikkaili toisten virheitä ja huokaili vain. Suru oli suuri kun Emäntä jouduttiin laskemaan ikiuneen ähkyn takia vasta 17-vuotiaana.
Jälkeläiset
Vauhdikas ja vilkkusilmäinen esikoinen on ihan nimensä veroinen. Vilkku on tämän osoitteen ensimmäinen varsa melkein vuosikymmeneen, ja se jää jatkamaan vanhempiensa tapaan talon työpollena.
om. Severi Haapanen (VRL-01436)
Näyttelytulokset (PKK)
KTK-arvio 132. tilaisuudessa: 66.00 p, KTK-II
24.03.25, Hiekka-Aho, kylmäverioriit, tuom. Khaos: KTK-sert
23.02.25, Kivikruuga, kylmäveriorit, tuom. Jodochus: KTK-sert EM [2]
16.02.25, Muurtoila, kylmäveriset, tuom. Jodochus: EO-sert
15.02.2025, Tjätesuando, isot pohjoismaiset kylmäveriset, tuom. Jodochus: EO-sert, EM [1]
13.02.25, Muurtoila, hevosorit, tuom. Jodochus: KTK-sert
18.06.23, Seppele, kylmäveriorit, tuom. Aksu: EO-sert
[2] "EM: söpöys"
[1] "EM: söpöys"