Vuodenvaihteen Gaalailta 2017

"Sellokvartetin arvokkaat soinnut taustoittivat puheensorinaa; kultainen tanssisali oli täynnä toinen toistaan näyttävämpiä pukuja ja frakkien massaa. Näennäisesti seesteisen tunnelman alla jännitys kiehui jokaisen vatsassa: kenellä on vuoden paras talli, entä kuka on ollut vakautunein kasvattaja?"

Zen () järjestää 31.12.2017 - 01.01.2018 näyttävät tanssiaiset sekä kuluneen että vaihtuvan vuoden kunniaksi. Kyseessä ei ole mitkään pienet pippalot, vaan gaalailtaan on odotettavissa koko virtuaalimaailman kerma kirsikkoineen... Linnan suurimmassa ja hienoimmassa tanssisalissa (Liels Zále) väki kokoontuu nauttimaan niin seurasta, musiikista kuin ruoastakin, huipentuen tasan kello 00:00 tapahtuvaan vuodenvaihtoon ja sen loistokkaaseen ilotulitukseen. Vuosiluvun mukana muuttuu myös juhlien tiukka etiketti hieman löysempään: boolit ja viinit vaihtuvat astetta vahvempiin, ja mahdolliset seuraleikit ja -tanssit muuttuvat varmasti astetta mielenkiintoisemmiksi...
Gaalassa jaetaan myös Zenin sponsoroimia palkintoja niin talleille, henkilöille kuin hevosillekin erilaisten ansioiden mukaan.

❗️ Juhlapaikalla on pysäköintipalvelu. Voitte ajaa pääovien eteen, josta palvelu ottaa ajoneuvonne parkkeerattavaksi. Ovilta on suora johdatus tanssiaissaliin, jonka lisäksi juhla-alueeseen kuuluu myös (talvi)puutarha sekä kabinetit. Käsilaukuille on talletuspiste.
Linna tarjoaa majoituksen, joka on kutsuvieraille maksuton. Ratsastusmahdollisuuksia kannattaa käyttää hyödyksi ottamalla oma hevonen mukaan: hevosen voi majoittaa linnan talleille, ja tilat maastoineen ovat käytettävissä koko vierailun ajan.
Pukukoodinamme on iltapuku ja toivoisimme kaikkien kunnioittavan juhlien luonnetta laittamalla parastaan päälle. Miehillä on oltava vähintään (musta) frakki tai ajanjaksoltaan sitä vastaava asu, kalvosinnapit, liivi, valkoinen paita ja solmuke, kiiltonahkakengät sekä vapaavalintainen taskuliina/mahdollinen kunniamerkki. Naisilla on oltava täyspitkä juhlapuku, hihattomana sen kanssa myös kyynärpäät ylittävät käsineet. Aikakausilla leikittely on sallittua, jopa toivottua!

Ohjelma: 21:00 Aloitus, kattauksen avaus — 22:00 illallinen, jonka yhteydessä awardien jako — 23:30 Vuoden vaihtuminen, puhe — 00:05 cocktailbaari aukeaa

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan yllätyslahja sekä jaetaan banneri, joka todistaa osallistumisesta.
Juhlassa jaetaan myös kunniamainintoja vuonna 2017 ansioituneille talleille, henkilöille ja hevosille. Jokaiselle palkitulle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostitse ansiostaan. Palkittujen ei tarvitse olla osallistuneina juhlaan.

Osallistuminen

Osallistuminen tapahtuu joko sähköpostitse tai Keskustan topickin kautta, ja sen voi toteuttaa mieleisellään tavalla. Tahdoit siis kirjoittaa, piirtää tai vaikka säveltää, anna luovuutesi lentää villimmin kuin koskaan!
Toteuta alla annetuista vaihtoehdoista osallistuminen tahtomallasi tavalla, lähettäen sen muodossa:
Vieraan Nimi, mahd. talli jota edustaa + tallin linkki
mahd. mukana tulleen hevosen nimi ja osoite
Osallistuminen

Toteuta näistä (vähintään ;) yksi

a) Valiojoukko
Piirrä/kuvaile/tms. ryhmäotos, jossa esiintyy jokainen alempaa löytyvästä listasta mainittu henkilö. Taiteellisia vapauksia saa ja ehkäpä joutuukin ottamaan, kaikista kun ei välttämättä löydy mallikuvaa/esittelytekstiä.

b) Pukudraamaa kerrakseen
Gaalaan kaikki pistävät parastaan päälle. Millainen asuvalinta teidän edustuksellanne on?

c) Tujut tarjoilut
Mitä tapahtuu kun ilta etenee ja juomat vahvistuvat menon mukana? Vai jäätkö edes sinne saakka juhlimaan — jos et, niin mikä sai sinut lähtemään aiemmin? Huumori on valttia tässä tehtävässä!

d) Hevosista ei vaan pääse eroon
Ennen juhlallisuuksia pieni joukko vieraita lähtee yhdessä kiertämään linnan maita ja Saulkrastin lähiseutuja ratsain. Ketkä lähtevät, minne ja mitä tapahtuu?

e) Vapaavalintainen tehtävä
Eikö mikään yllämainituista oikein nappaa, tai suunnitelmasi eivät sovi mihinkään tehtävänantoon? Ota ohjat omiin käsiisi ja anna inspiraation viedä mukanaan!

Vieraslista

✔️ Dewn Center & Mischa Minthill + muu ranchin väki(Ranch Orange Wood)

✔️ Crimis + muu tallin väki(Hukkasuo)

✔️ Amanda & Isabella Sokka aveceineen + muu tallin väki (Auburn Estate) / Lunar Zeta Lyrae & No Duchess

✔️ Pierre / Jalavan Raadeltu

✔️ Sonja & Anthony Bouwer (Royal Gear) / Alzandro RGE

✔️ Tinúvel + tallin muu väki (Hirttivaara)

✔️ Varinka Olya Romanov / Krasivaya(Doma Talli)

✔️ Heidi Näyhö / Wolf's Valero(Runiac)

✔️ Jouni & Lara / Azeeza ox& Nanook's Malika (Kirkkojoen Talli)

✔️ Mo Li ja Markus Rahikainen / JB Annihilation& JB Pastels (Järnby)

✔️ Hadley Sutton & Donna Tannfield / Hemsbury Dodger& Crampton Strabane (Hemsbury Stables)

✔️ = osallistuminen kuitattu

"Welcome! Laipni ludzam! Tervetuloa!"

Jokainen osallistunut saa seuraavan bannerin:

"Saisinko kaikki huomionne? Kiitos!" Pyyntöä säesti lasin kilahdus kalvakoiden sormien naputtaessa sen reunaa. Iivari von Hoffrén, tuo pitkä ja hintelä mies mustassa 1700-luvun puuvillasamettitakissaan, oli noussut salin päädyssä makaavalle puhujankorokkeelle. Hän antoi katseensa kiertää suuren huoneen kolkissa, sen lehtikultaisissa dekoratiiveissa; kristallikruunuissa; talvi-illan pimeyden paljastavissa, raskailla samettiverhoilla kehystetyissä ikkunoissa; ja mikä tärkeintä, juhlakansassa, jonka puheensorina oli nyt vaiennut ja katseet kääntyneet kohti huomiota hakevaa miestä. Iivari antoi odotuksen ja pienen jännityksen hieman saostua ilmassa marinoidakseen sillä puhettaan, ennen kuin aloitti.

"Aivan ensimmäiseksi, lämpimästi tervetuloa Dzelzainsin linnaan juhlimaan kanssamme! Toivottavasti uusi kotimaani on lunastanut lupauksensa." Vaikka puhe olikin sujuvaa englantia, huomasivat varmasti vähintään suomalaiset siinä tutun intonaatiottomuuden ja konsonanttien töksähtelyn.

"On häkellyttävää nähdä täällä näin sankoin joukoin väkeä, olen suorastaan otettu nähdessäni kaikki tuttavani, ystäväni, joukossanne. Olen myös otettu kaikista teistä tuntemattomista kasvoista, jotka ennakkoluulottomasti tartuitte kutsuuni ja kunnioitatte juhlaamme paikallaolollanne.

Olemme kokoontuneet tänään tänne, linnan Liels Zaleen, hyvästelemään menneen menestyneen vuoden 2017 ja vastaanottamaan toivottavasti vielä menestyksekkäämmän kauden 2018. Kulunut vuosi on ollut meidän osaltamme todellakin loistokas: sekä linnan että tallin toiminta on ollut nousujohdanteista, monet uusista toimistamme aina majoituspalveluista hevosten tehovalmennukseen ja -myyntitoimintaan ovat tuottaneet tulosta suunniteltua enemmän. Zen-tallimme on toiminut myös ensimmäistä vuottaan Virtuaalisen Historiallisen Ratsastuksen Yhdistyksen tuki- ja kotitallina, eikä mikään lämmitä tällaisen laji-intoilijan mieltä yhtä paljon kuin huomata historiallisten ratsastuslajien lisääntyneen kiinnostuksen. Kisoissa ja klinikoillamme on ollut vaihtelevainen määrä osallistujia, mutta kertaakaan ei mitään ole peruuntunut osallistujien puutteen vuoksi. Kiitos kaikille lajien vankkumattomille kannattajille sekä niille rohkeille jotka ovat uskaltautuneet täysin uuteen maailmaan, ironisesti vanhojen hevosmies- ja taistelutaitojen kautta."

Iivarin jatkaessa puhettaan virtuaalimaailmaa koittelevaan lamakauteen ja siitä yhdessä selviämiseen, Amelie, tallin näppärä luottokasvo, kihersi ja vaihtoi huvittuneita katseita viuhkansa takaa Vitaliyan kanssa. Oli kaikin puolin kummallista kuulla von Hoffrénin ilmaisevan itseään niin kuuluvasti ja pitkään: yleensä hän oli lyhyiden virkkeiden hiljainen mies, joka viesti mieluummin merkitsevillä katseilla kuin kuluttamalla turhaan äänihuuliaan. Vitaliya, Iivarin yhtiökumppani ja Dzelzainsin suvun viimeinen perijä ja linnan virallinen haltija, ei ollut koskaan kuullut Iivarin puhuvan yhtä paljon, mikä kertookin paljon yhtiökokousten sananvaihdon määrästä... Komea nainen oikoi muhkean krinoliinipukunsa helmaa ja jatkoi kuuntelua koristeellinen viuhka ilmaa lyöden.

"En pidättele teitä enää pidempään tylsillä jaarituksillani, sillä mikäli oikein näen, on pitopalvelu jo viimeistelemässä illalliskattaustamme — eihän tuota jättimäistä villisikapaistia katsoessa voi enää pysyä ajatuksissaan! Kerran siis vielä: tervetuloa vieraiksemme, syökää, juhlikaa ja nauttikaa kuin huomista ei olisikaan! Paldies!" Korean takin hihat hulmahtivat Iivarin kumartaessa ja kohottaessaan maljan kuohuvaa kohti kattofreskoa. "Kauan eläköön liittomme!"

Häälahja Dewnille ja Mischalle

Ennen juhlan virallista alkua pariskunta johdatettiin puutarhaan linnan takana. Siellä heitä odotti helmenhohtoinen tamma, jonka siniset silmät välkkyivät ulkovalojen loisteessa.

"Olimme kuulleet villiä juorua, että criollo olisi mieluinen... Onnea tuoreelle avioparille!" Clave julisti vahvalla aussimurteella ojentaessaan ympärilleen vilkuilevan hevosen narun Dewnin käsiin. Oli kummallista nähdä Clave niin siistinä, pukeutuneena mustaan vuokrafrakkiin nuhjuisen öljykangastakkinsa sijasta. Hänen olonsa ei silti ollut erityisen vaivaantunut: aiempi jutustelu pariskunnan kanssa oli murtanut jäätä sopivasti, niin että Clave tiesi juhlista löytyvän ainakin jonkun samanhenkisen kanssaan mikäli pönötys kävisi ylitsepääsemättömäksi. Iivari ja Vitaliya onnittelivat jäyhän korrektisti avioparia, ojensivat tamman paperit ja passin, toivottivat illanjatkot ja katosivat takaisin linnan suuntaan päsmäröimään viimehetken valmisteluihin.
"He ovat oikeasti aivan mukavia, kun eivät ole kiireisiä..." Clave pahoitteli, jättäen kertomatta ettei ollut ollut Iivarin — pomonsa — kanssa väleissä kohta puoleen vuoteen. Mutta ehkä tästä illasta voisi silti tulla mukava! Mies silitti Nieves-tamman kaulaa ja hymyili. Kyllä se vielä tästä.

Nieves

perlino (EE/AA/CrCr) criollotamma, 154 cm, 5 vuotias.
Kasvattanut Ran Monte, Meksiko
i. Mecer, e. Angustia, ii. Juliano ER, ie. Bola de Vidrio, ei. Borrasca, ee. Zozobra
Tamma on pohjimmiltaan kovin kiltti, mutta se menee herkästi ympärillä olevien energioiden mukaan: olematonkin hermostuneisuus läheisissä ihmisissä tai hevosissa tekee Nievesistä jännittyneen, ja sen ensimmäinen reaktio moniin ikäviin tai yllättäviin asioihin on pako — kiinni lukittuna paniikki. Ratsuna tamma osaa perusasiat. Nievesissä riittää siis hieman työstettävää, mutta lopputulos on varmasti rehkimisen arvoinen.

Zen Awards 2017

Vuoden Talli: Dragon Age Estate

"Hieman epäilyttäväähän se on, palkita yhteistyötalli Vuoden Talliksi, mutta toisaalta onko kukaan miettinyt miksi juuri DAE on Zenin kanssa yhteistyössä? Talli on kokenut muutamia myllerryksiä, mutta se on aina vain sitkeästi jatkanut eteenpäin hiljaisista harrastusajoista huolimatta — Dragon Age Estate ei ole mikään pelkkä tähdenlento! Talli on omaleimainen, pitäen kiinni ideologioistaan ja erikoisuuksistaan. Plus totta kai kun meidän kantilta katsotaan, niin kokonaan historiallisiin lajeihin painottunut talli ei voi olla kuin hyvä."

Vuoden Kasvattaja: Oldfinion Dressage

"Oldfinion on pitkäjänteinen oldenburg-kasvattaja, joka panostaa kasvattiensa laatuun määrän sijaan — ja silti kasvattejakin on jo aikamoinen lista, kaikki yhtä laadukkaita. Vanhemmat valitaan tarkkaan ja vaihtoehdot punnitaan ja mietitään ajan kanssa: jos itsekin pystyisi yhtä ryhdikkääseen toimintaan."

Vuoden Nousija: Shelyes

"Shelyes oli aikansa hiljaiselolla, mutta nousi takaisin toimintaan kunniakkaasti ja pyörähti käyntiin kuin ei hiatuksella olisi ikinä ollutkaan. Shelyesin kaatuminen olisi ollut monelle, myös allekirjoittaneelle, kova paikka, mutta onneksi pelko vaikuttaa turhalta. Ihana Shelyes on ja pysyy!"

Vuoden Tarinoitsija: Hukkasuo

"Hukkasuon RPG-henkinen meininki ja laadukkaat, runsaat tekstit ratkaisivat tämän tittelin jaon. Tallilla tuntuu aina löytyvän uutta luettavaa, kävit sivuja sitten kuinka usein tahansa tutkimassa."

Vuoden Tulokas: Auburn Estate

"Auburn Estate on avajaisistaan lähtien aiheuttanut ihastuneita huokauksia ja tarjonnut niin laadukkaita ratsuhevosia, puitteita kuin juonenkäänteitäkin. Talli on ehkä alle vuoden ikäinen, mutta määrällisesti se on ehtinyt tarjoamaan virtuaalimaailmalle jo varmaan vuosikymmenen edestä!"

Vuoden Yhteisöllistäjä: Ranch Orange Wood

"Orange Woodissa tapahtuu aina. Sen kävijänä ei elämä ole tylsää, sillä Alexiina on varmasti keksinyt juuri sinunkin pääsi menoksi jotain! Yhteishenki on huipussaan tällä kanadalaisella tallilla."

Vuoden Yksityistalli: Celtaidd Equestrian Center

"Celtaidd tarjoaa paljon palveluja erittäin laadukkaissa tiloissa. Palvelu on toimivaa ja nopeaa: yksityishevosten valmennus- ja ratsutuspaketit ovat loistavia ideoita, joista hyötyy varmasti jokainen tavoitteellinen hevosenomistaja."

Vierailijoiden tuotoksia aakkosjärjestyksessä

Dew Center & Mischa Minthill Ranch Orange Woodista

"Terveisiä Saulkrastista, Zenin hulppeasta linnakartanosta!
Meno gaalaillan tunnelmissa ylitti ennakkokäsitykseni täysin. Väkeä riitti ja juhlavieraat olivat toinen toistaan upeammin pukeutuneita, kampaukset uhmaten fysiikanlakeja. Itse en suoranaisesti voi väittää viihtyneeni väenpaljouden joukossa, vaan tunsin oloni ulkopuoliseksi eliittiporukassa. Mischa kuitenkin piti kokemuksesta kovasti, vaikka huomasimme aika pian paikalle saavuttuamme, että olemme jokseenkin alipukeutuneita. Etiketti näytti olevan enemmän barokkiaikakaudelta.
Kaikkea jännittävää ehti tapahtua, mutta niistä kerron tarkemmin vasta myöhemmin! Edessä on näin komeiden alkujuhlien jälkeen vielä rauhallisempi kuherruskuukausi Latviassa.
Mukana äidin meistä ottama valokuva.
Onnellista uutta vuotta 2018 kotiväelle toivottavat,
Dewn, Mischa & Alexiina"

Hadley Sutton & Donna Tannfield Hemsburystä

Se oli Donnan idea ihan kokonaan, koko lähtö, hevosten raahaaminen mukaan, kaikki. Hadley oli alkuun tahdikkaasti aika kyrpiintynyt siitä, että missasi tämän takia uuden vuoden metsästysreissun, mutta ehkä se Saulkrasti oli sittenkin kiva maastoilupaikka myös...

"Sinun kuuluisi viedä eikä jäädä haaveilemaan."
"Minähän vien...! Halusin vain kysyä, että pyysitkö minut oikeasti ulos vai et."
"Jos et saa sitä selville itse, niin alan kyllä katua tätä."
"Haluaisitko lähteä syömään jonakin viikonloppuna?"
"Joo. Haluaisin."

Heidi Näyhö Runiacista

Jouni & Lara Kirkkojoelta

Unohdin että on talvi, joten päällysvaatteet jäi limusiiniin hups!

Azeeza ox katselemassa juhlavieraiden kimaltavia pukuja.

Julia Luoti Auburn Estatesta

Pukuloisto oli gaalaillassa hurmaava. Muiden asut edustivat montaa erilaista aikakautta, ja tunsin itseni erottuvan joukosta uudenuutukaisessa mekossani. Sen tyyli kuitenkin vivahti barokkimaiseen aikakauteen; pitkä viininpunainen mekko korosti aavistuksen lantiota, mutta oli mallissaan hillitty. Röyhelöitä ei minun mekkooni ollut pistetty, vaan yläosan sekä käsineiden pitsireunus korvasi näyttävät puhvit.

Mo Li & Markus Rahikainen Järnbystä

Mo Li ja Markus sekä Noppa yhdestä Zenin linnoituksen portin edessä poseeraamassa.

Sonja & Anthony Bouwer

Tuntui kuin olisi astunut toiseen ulottuvuuteen. Kuvittelin oman hollantilaisen ratsutilani olevan todellinen luksuslukaasi, mutta päätin olla ihan hissun kissun nähtyäni Zenin kartanon. Anthonya ei saapumisemme jälkeen ollut paljoa näkynyt, naistennaurattaja oli juossut toinen toistaan kauniimpien leidien perässä aamusta iltaan. Sandro oli napattu käsistämme ammattilaisten hoiviin kristallinhohtoiseen talliin heti, kun tummanrautias oli iskenyt kavionsa maan kamaralle. Orin naamasta näki kauas, että nyt oli tultu sen arvolle sopivaan paikkaan. Tuskin suostuu nousemaan takaisin traileriin, ennen kuin lupaan sille oman kristallikruunun suoraan karsinaan ja marmorisen juomakipon…

Itse olin aluksi jaksanut vaihtaa kuulumisia siihen tahtiin, että kieli kipeytyi. Paikalla oli enemmän vanhoja tuttuja maailman joka kolkasta kuin uskalsin haaveillakaan. Olin onnistunut myös eksymään kartanon sisällä jo neljään kertaan, puhumattakaan siitä miten vartin vierailu kartanon upeaan puutarhaan oli venynyt lähemmäs tuntiin. Nyt päivän taittuessa jo puoleen väliin ja tunnelman tiivistyessä illan lähestyessä kaipasin jo enemmän kuin vähän hevosten vierelle.

Livahdin teehetkeltä tunnelmallisesti valaistuun tallirakennukseen ennen kuin kukaan ehti huomata. Sandron löytämisessä ei kauaa kestänyt, siltä oli meinaan heinät loppu, joten show oli tietty laitettu heti pystyyn. Jotain se siellä kaula pitkänä huuteli käytävän toisella puolella majoittuvalle orille, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mitään sanomatta tunkeuduin orini karsinaan ja kaivoin sille taskustani muutaman hevosnamin. Sandro rauhoittui ihmeen nopeasti, kun jäin silittelemään sitä. Ehkä jopa tällä sankarilla on herkkä puolensa ja jonkin sortin koti-ikävä.

Halituokiomme keskeytyi, kun valot pamahtivat päälle ja tallin täytti iloinen puheen sorina. En tarkalleen ottaen tiedä mitä siinä tapahtui, mutta viiden minuutin kuluttua olin lupautunut mukaan maastoretkelle ja vajaan puolen tunnin kuluttua istuin Sandron selässä ihanassa lumipyryssä tallipihalla. En tuntenut seurueesta oikeastaan ketään, enkä ehtinyt pahemmin tutustumaankaan, sillä Sandro päätti taas alkaa sikailemaan. Sillä oli sananen sanottavana jokaiselle paikalla olevalle nelijalkaiselle ja hetken taistelun jälkeen sain sen pakotettua jonon hännille. Hauikseni kiittivät myöhemmin siitä pidättelyoperaatiosta…

Minähän olin koko maastoretken ajan pihalla kuin lumiukko. Ihastelin maisemia ja upeaa säätä: aurinko oli päättänyt tulla esiin pilvien takaa ja tuore lumi kimmelsi upeasti sen valossa. En todellakaan olisi enää yli puolen tunnin reippailun jälkeen osannut takaisin kartanolle, eikä muuten valitettavasti osannut Sandrokaan. Orihan meinaan päätti reissun puolivälissä, ettei pelkkä käynti ole lainkaan sopiva askellaji. Kun takanamme putosi lumi humahtaen kuusen oksalta maahan, Sandro otti sen lähtömerkkinä, ja kiihdytti täyttä vauhtia jonon ohi ja pitkälle edelle, ennen kuin sain sen palautettua käyntiin.

Seuraavat 20 minuuttia hujahtivatkin mukavasti, kun yritin navigoida kavion jälkiämme seuraten takaisin ryhmän luo. Sandro ei kuitenkaan ollut yhteistyössä, se halusi koko ajan mennä eri suuntaan ja eri kohdasta kuin minä. Kokeilin jopa sitä vanhaa kikkaa, että annoin vapaat ohjat ja kokeilin, tiesikö ori itse muka paremmin minne mennä. No ei perkele tiennyt, lähti varmaan suunnistamaan Saksan kautta kotiin Hollantiin. Lopulta kuitenkin kuin ihmeen kaupalla törmäsimme tuttuun seurueeseen ja pääsimme hengissä takaisin kartanolle. Sandro tuntui olevan kovin tyytyväinen itseensä, kun oli onnistunut nolaamaan minut muiden edessä. Kaikkien muiden hevoset käyttäytyivät niin kuin kunnon kilpahevosen kuuluu, mutta tämä luupää… Noh, olipahan ehkä omalla tavallaan hauskempi reissu kuin muilla! Saa nähdä, mitä ilta vielä tuo tullessaan…

Valkoviini oli maistunut siihen malliin, että missasin koko juhlapuheen ja ilotulituksen. Tai siis tietääkseni olin kyllä paikalla, mutta koko hommasta ei vain jäänyt mitään muistikuvia. Heti päästyäni cocktailbaarin puolelle avasin lompakkoni toiveikkaana, mutta valitettavasti roposillani sai huomattavasti vähemmän elämän eliksiiriä kuin olin toivonut. Ostettuani vaivaiset kaksi juomaa poistuin tiskiltä katkerana tuntemattomalle miehelle, joka ei ollut suostunut ostamaan minulle juomaa eikä myymään hevostaan! Ihme touhua.

Seuraavat kaksi tuntia sujuivat oikein rattoisasti, kuulemma. Anthony kertoi myöhemmin iltapäivällä, että aina nähdessään minut, olin ollut kovaan ääneen julistamassa, kuinka kasvattini voittaisivat joka ikiset olympialaiset ja mestaruudet tästä hetkestä eteenpäin. Moni muu ”kevyesti” humaltunut hevosalan ammattilainen oli mielellään lähtenyt mukaan vedonlyöntiin. En tosin ollut laittanut pantiksi muuta kuin hollantilaisen huoltoaseman hampurilaiskupongin ja illan aikana poikenneen hiuslenkin.

Niiden maan kuulujen laskujen saapuessa oloni oli sangen toivoton ja raahauduin viimeisillä voimillani talliin, totta kai. Sandro ei ollut rauhoittunut yöpuulle toisin kuin muut hevoset. Se oli yhä virkeänä hereillä ja tohkeissaan ulkoa kantautuvasta hälinästä. Ei siis tosiaankaan ollut paras vaihtoehto ryömiä karsinan nurkkaan liian korkeat avokkaat jalassa, eikä myöskään ollut kovin tyylikästä istahtaa siihen ainoaan lantakasaan, joka karsinasta löytyi. Taisin avautua orille maailman menosta useamman tunnin ennen kuin nukahdin.

Aamulla havahduin Sandron töniessä minua väkivaltaisesti turvallansa. Ori katsoi minua suorastaan säälivästi, kun toukkaroin itseni pystyyn ja taioin hevoseni nahkariimun jostain käsiini. En vieläkään oikein tiedä miksi, mutta ajattelin pienen aamulenkin tekevän meille molemmille hyvää, vaikka omat jalkani eivät oikein olleet yhteistyökykyiset juuri sillä hetkellä. Ei me tosin pitkälle ehditty, ennen kuin Anthony pysäytti meidät huutonaurulla keskelle tallin pihaa. Oli muuten jumalten ihme, ettei Sandro ollut lähtenyt menemään missään vaiheessa, sillä koko yön karsinan ovi oli ollut apposen auki ja nytkin riimu oli orin pään sijaan sen kaulalla…

Varinka Olya Romanov Domasta

Tyyliin sopiva saapuminen.

Sivusto toimii parhaiten tietokoneella tai tabletilla selaten.

Eksyksissä? Ehkä sivukartasta on apua.

Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable.
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse.