26.06.2020 | Galahadin syntymä

Vihdoin ja viimein päätti pieni spektaakkeliherra Galahad päästää tallin jännityksestä ja saapua maailmaan! Viikkotolkulla sitä odotettiinkin. Umbran vatsa ei ollut missään vaiheessa mikään järin suuri, eikä se näyttänyt mitään klassisia merkkejä lähestyvästä varsomisesta kuin juuri ennen itse tapahtumaa. Luultavasti perjantainen kuntoilu edesauttoi varsomista, sillä myöhemmin illasta oli vahatipat ilmestyneet ja lantiokin pehmennyt — eikä siinä montaa tuntia mennytkään kun tallivahti pääsi todistamaan Zenin ensimmäisen gg-kasvatin syntymää. Hirveän pitkään piti odottaa, ja itse tapahtuma kävikin sitten silmänräpäyksessä... Ongelmia ei ollut, ja Umbra selviytyi ensikertalaisena suorastaan kiitettävästi.

Kantoaika meni niin pitkälti yli, että oli selkeää odottaa orivarsaa, kuten tulikin. Kokoakin Galahadilla on sen verran, että minne ihmeen madonreikään Umbra sen oli piilottanut kun ei maha pyöristynyt?
Väkeä piti aamusella lähteä toppuuttelemaan varsarauhan takaamiseksi, kaikki kun olisivat tahtoneet ihmeen heti ensimmäisenä nähdä. Eikä kyllä ihmekään, sillä komea ja erikoinenhan Galahad on, siitä ei voida kiistellä. Jännä nähdä millainen orista kasvaa, tuleeko siihen cobin jyhkeyttä ja mikä väri varsavillan alta paljastuu. Galahad tykkää pitää ihmisiä jännityksessä.

26.06.2020 | Tunti kokoamisasteista, rats. Max

Vaikka Maxin ei voinutkaan sanoa olevan kovin korkeilla pisteillä Iivarin silmissä tällä hetkellä, oli silti helpotus nähdä mies työstämässä jälleen Umbran kanssa. Herkkäsieluiset ja -nahkaiset sopivat hyvin toisilleen, ja tamma tuntui saavan nurinkurista turvaa saksalaisen haavoittuvaisesta mielestä.

"Voit vaatia Umbralta samalla normaaliin tapaan. Saataisiin se varsakin sieltä vielä ulos," Iivari ohjeisti heti alkutaivuttelujen aikana. Laskettu aika oli mennyt ohi, eikä vahatippoja näkynyt missään — eikä sen puoleen varsavatsaakaan, vaikka selkeästi kupeiden sisällä joku aika-ajoin myllersi. Jos liikunta ei saisi Umbraa harkitsemaan varsomista, niin kohta oltaisiin pulassa. Siksi jo heti avotaivutuksista alkaen tammalta pyydettiin tehokasta suoriutumista, puhumattakaan illan varsinaisista tehtävistä.

Vatsalihaksien rutistelu oli selkeästi viimeisillään kantavalle Umbralle suuri koetus. Sen verran armoa varsapihtarille annettiin, ettei paikoiltaan ja käynnissä tarvinnut tehdä kuin kevyitä painonsiirtoja: muutaman asteen muutos kulmauksissa riitti, sillä sen enempää tarjotessa hevosen ilme muuttui tukalaksi. Ravissa ja laukassa kokoaminen näytti paljon helpommalta, kun lopputunnista Max otti Umbran liinaotteeseen ympärilleen.
"Muista oma positio, ei liikkeen eteen eikä taakse. Kohota raippaa hieman ylemmäs — noin. Kokoa omaa askellusta. Hevonen ei tanssi sinulle, vaan te yhdessä. Vielä kerran!"

Kankikuolainta ei tänään tarvittu kuin aluksi paikallaan kootessa. Umbra koitti parhaansa mukaan seurata kohoavaa kättä, vaikka vatsa ja rakenne hieman tulivatkin vastaan. Suorastaan liikuttavan rehellisesti se tarjosi parastaan, kuunnellen koko lyhyen treenin ajan kauniisti Maxia.
Ainoa asia mitä Umbra ei antanut, oli merkit varsomisesta.

16.04.2020 | Kaikki on ihan väärin t. Umbra

Eilisen syntymäpäivän johdosta (paljon onnea 9-v!) Umbralla oli ollut vapaapäivä, ja se sai rutiiniorientoituneen herkkistamman pasmat aivan sekaisin: miksi hän vain olla möllötti vaikka oli keskiviikko? Eikö lepopäivä ollutkaan hänellä lauantai? Umbraa on kyllä lähdettävä pikkuhiljaa siedättämään pois rutiineista, sillä tänään sillä taasen oli epä-Umbramaisin päivä vähään aikaan. Se sättäsi jo hoitaessa, ja maneesiin päästyään Umbra alkoi heti ensimmäisenä ottamaan pöristen raviaskelta. Se ei keskittynyt lainkaan, nakkeli vain niskojaan ja sai kummallisia pomppusätkyjä vähän väliä: niinkin usein, että Vitaliya katsoi parhaaksi ottaa varusteet hetkeksi pois ja päästää shamppanjakarva vapaaksi.

Se oli oikea ratkaisu. Umbra lähti kuin nato-ohjus huomattuaan olevansa vapaa, ja veti sellaista pierupukkilaukkaa ympäri hallia ettei sen uskoisi moista osaavankaan. Kului melkein 10 minuuttia ennnen kuin Umbra tyyntyi ja palasi takaisin käsittelijänsä luokse, ja silloinkin silmät pyörähdellen ja hermostuneesti nykien.
Eipä tainnut olla ratsastusta tiedossa tänään, ei... Vitaliya nieli pettymyksensä loogisella päättelyllä: hän tahtoi Umbralle varman ja rennon olon ratsastaessa, eikä tavoitteeseen pääsyssä auttaisi mikäli hän nyt kiipeäisi valmiiksi jännittyneen hevosen selkään. Näinpä nainen pujotti kiharaa harjaansa ravistavalle tammalle vain kapsonin päähän, lähtien rauhallisesti johdattamaan sitä ympyrälle. He tekisivät tuttuja ja turvallisia asioita niin kauan että Umbra rauhoittuisi: asetuksia, avo- ja sulkutaivutuksia, painonsiirtoja, ehkä vähän ravin kasaamista. Tamma osasi edellämainittuja vaikka unissaan, mutta tänään sillä tuntui olevan kierrokset niin tapissa ettei edes yhtä ainutta tasaisesti taivutettua ympyrää meinannut tulla.

Umbralla on selkeästi kyllä ongelmaa urautumisen kanssa. Se on rauhallinen niin kauan kuin asiat ovat tuttuja, ja heti kun arkeen tulee vähänkin poikkeuksia niin oksat pois. Ikävää on se, että ongelma on kasvanut viimeaikoina aina vain suuremmaksi: joskus Umbran kanssa pystyi vielä varsin extempore lähteä vaikka vieraisiin paikkoihinkin, mutta nykyisin sen kanssa täytyy miettiä että treenit osuvat oikeaan aikaikkunaan ja järjestys on aina sama. Tätä on nyt lähdettävä purkamaan.

29.12.2019 | Ensimmäiset kilpailut

Umbra aloitti näin vuoden loppuun kisauransa kevyesti kotikisoissa, ja lupaavalta näyttää: alta escuelan helpommasta luokasta tuli voitto! Toki osallistujamäärä ei päätä huimannut ja kaikki osallistuneet olivat tallin jäseniä, mutta who cares: sitäkin parempi suoritus, sillä jos tuomarin mielestä aloitteleva Umbra oli parempi kuin jo yli vuoden treenannut Luna, niin wow!
Aivan ensimmäisenä Umbra kävi noviisiluokassa tökkimässä niin sanotusti kepillä jäätä, eikä se sujunut aivan yhtä sulavasti. Kaikki vaaditut liikkeet tuli kyllä esitettyä, mutta Umbraa tuntui jännittävän jäädä yksikseen maneesiin tuomarin tarkan silmän alle, eikä rentoudesta ollut siis puhettakaan. Toisessa luokassa Umbra oli jo vähän tutumpi konseptin kanssa, ja vaikka se tuomaria hieman pälyilikin niin ratsastukseen se ei vaikuttanut.
Vakiokilpakaveria Umbralla ei vielä ole, mutta Amelie on aika vahva vaihtoehto. Tosin tästä tammasta on tulossa niin kiva ja ryhdikäs, että saas nähdä tuleeko paikasta kilpailua. Kaikki tahtovat osansa tästä kaunottaresta.