15.02.2020 Esmeralda jää nyt virallisesti kisaeläkkeelle: sillä on jo sellainen lista sijoituksia takanaan, ettei rouvashevosen tarvitse enää lähteä esiintymään. Sen sijaan se saa kotona hoitaa emätamman tehtäviä, jotka ovat toki jo ennestäänkin mallikkaasti sujuneet: Esmeraldan kaltaisia tammoja saisi olla enemmänkin. Se ei mikään rakennekukkanen ole, parempiliikkeisiäkin hevosia löytyy myös tallista, mutta periyttäjänä tämä helmikarva on ihan täysi kymppi. Esmeraldan varsat ovat ainakin tähän mennessä olleet kaikki rakenteellisesti emäänsä parempia, ratsuominaisuuksiltaan loistokkaampia, ja kirsikkana kakun päällä myös pearl-värisiä. Esmeraldan lempeä luonnekin on suurimmalle osalle periytynyt. On siis takuuvarmaa, että Esmeralda tulee vielä varsoja meille tekemään ja sen linja tulee kyllä jatkumaan! Esme on loistava esimerkki piilevästä jalostuspotentiaalista.

Ainoa miinuspuoli Esmeraldan eläköitymisessä on se, että Fricin täytyy etsiä itselleen uusi kisakaveri. Esmeralda on ollut aivan täydellinen opettaja aloittelevalle ratsastajalle, ja nyt on nuorella miehellä kova homma löytää ratsu täyttämään Esmeraldan jättämät suuret saappaat...

01.02.2020 | Kotivalmennus
Fric pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja silitti tasaista käyntiä kulkevan Esmeraldan kaulaa. Tamman karva ei ollut edes nihkeä, kun taaskin satulassa istunut teini tunsi olevansa jo aivan poikki.
"Koita treenata itseäsi parempaan kuntoon, niin päästään joskus oikeasti edistymään" jäivät Iivarin viimeiseksi kommentiksi. Raskas maneesin ovi sulkeutui hänen perässään, jättäen ratsukon kävelemään uralle. Fric mutristi huuliaan: minkä hän sille voi että oli sellainen siimaveli! Toiset jaksoi, toiset ei, ja Fric kuului vahvasti jälkimmäiseen kastiin.
Päivän valmennuksen teemana oli ollut siirtymät ja lateeriliikkeet, ja koska kyseessä oli Iivarin teettämät tehtävät, niin ilman ohjia tietysti. Homma oli totta kai tuttua Fricille, Iivarin opetuksessahan hän oli ratsastajanuransa aloittanutkin, mutta ei tällä temmolla: heti alkukäyntien jälkeen poika joutui jättämään ohjat makaamaan kaulalle ja ottamaan aina vain lyhenevällä välillä käynti-ravi-laukka-ravi-käynti-siirtymiä. Pian askellajit vaihtuivat ympyrällä muutaman askeleen välein: kaksi askelta käyntiä, kaksi ravia, kaksi laukanlyöntiä, sitten takaisin raviin, siitä käyntiin... Jo tässä vaiheessa Fricin vatsa- ja selkälihakset vaikeroivat tuskaansa, siinä missä Esmeralda tikkinä tammana vaihtoi askeleitaan kuin se olisi maailman helpoin ja tylsin työ. Juuri kun Fric luuli pääsevänsä hengähtämään Iivarin ilmoittaessa tehtävän olevän nyt tässä, niin vielä mitä: he jatkoivat suoraan uralle tekemään avotaivutuksia. Käynnissä vielä Fric kuvitteli selviävänsä, mutta kun taivutteluihin yhdistettiin eri askellajit, alkoi soijaa pukkaamaan.

19.12.2019 | Menetkös siitä brassaamasta!
"Mä luulin että häntä on ihan vakiovaruste, mut nevermind."
Amelie pyöräytti silmiään omasta mielestään aina niin hauskalle Fricille, purren huulta halki estääkseen itseään hermostumasta. Hän oli päätynyt nurinkuriseen tilanteeseen: siinä Knutin nopeaan poninraviin keventäessään nuori nainen tunsi itsensä aivan aloittelijaksi. Ruuna punki alakaulaa minkä ehti, juoksi turpa taivaissa ja selkä notkolla pakoon apuja, vastusti pohjetta ja tikkasi ravia lyhyellä ja tökkivällä askeleella. Kuin suolana haavoihin Fric ravasi laajoja kaaria poniratsukon ympärillä, Esmeraldan askeltaessa kevyesti ja ryhdikkäästi löysällä ohjalla ja kaikin puolin tasapainoisena. Kumpi oli tämän näyn perusteella ratsastanut 14 vuotta, kumpi kuusi kuukautta?

Amelie koitti muistuttaa itseään siitä, että Esmeralda oli niin hyväluontoinen konkari että sen selässä jopa Fricin kaltaiset tusinatunarit näyttivät oikeilta ratsastajilta. Hänen allaan sen sijaan oli vuosia ratsastuskoulussa tahtonsa läpisaanut Knut, joka oli tarpeeksi fiksu etsiäkseen aina aidan matalimman kohdan. Oli siis paljon suurempi saavutus saada Knut ravaamaan tasaista keskiravia yhden sivun verran, kuin tehdä kaaria itseohjautuvan Esmeraldan selässä.
» Lue koko teksti

12.03.2019 | Jos tahdot olla hevosmies
Kello oli puoli kymmenen aamulla. Aurinko valaisi kivettyä tallipihaa, lämmittäen ilman plusasteille niin että vesi tippui vanhoista räystäistä. Pihalla oli kaksi miestä ja hevonen.

"Ei kun näin, katso," Clave sanoi ja otti Esmeralda-tamman narun Fricisin kädestä. Mies johdatti hevosta muutaman askeleen eteenpäin, pysähtyi ja pakitti. Tumman helmenhohtoinen lusitano olisi siirtynyt taakse ilman apuakin, mutta havainnollistaakseen Clave painoi hieman sormenpäillään ryntäistä. "Älä jää painamaan olalla tai kämmenellä, hevonen voi silloin helposti painaa vain vastaan. Käytä sormenpäitä tai vaikka raipan nuppia, pientä alaa vasten hepo ei tykkää painaa. Sinun vuoro," mies neuvoi ja ojensi narun takaisin Fricille. Blondi otti tamman haltuunsa ja tökkäsi ryntäistä etusormellaan. Esmeralda nytkähti hieman. "Ei, ei noin, vähän pidempään. Ideaali tietty olisi ettei sinun tarvitsisi pyytää käsin ollenkaan" Clave sanoi ja kiirehti jatkamaan huomatessaan Fricisin tuskailevan ilmeen "mutta askel kerrallaan, opetellaan tämä ensin."
» Lue koko teksti

03.02.2019 | "Aiotko iskeä minua miekalla? Taas?"
Helmikuun hyhmäisen iltapäivän rikkoi Zenin korkeasta maneesista kuuluva melske. Äänimaailma oli yhdistelmä metallin kalahtelua, kavioiden töminää, huudahduksia ja hevosten korskumista. Ulkopuolelle se kuulosti kakofonialta, mutta mikäli olisit ollut marmorireunaisella parvella katsomassa, olisi tilanne ollut selkeä: keltahiekkaisella areenalla oli melée-harjoitus täydessä vauhdissa. Kaikki ratsukot olivat enemmän tai vähemmän haarniskoituja: Vitaliya smaragdisilmäisen Esmeraldan selässä, Iivari kimon Unon satulassa ja Amelie nuoren mutta sitäkin innokkaamman Lunan puikoissa. Hiekka pöllysi kun kolmikko nujusi päädyssä kuin jokin kummallinen, kolmiosainen otus joka aina välillä erkaantui itsestään palatakseen vain takaisin tiukaksi kasaksi ratsukoita. Liikehdintä näytti kaoottiselta, mutta tanssin askeleet olivat selvät kun niitä jäi hetkeksi katsomaan: jokainen yritti pitää kaksi muuta ratsastajaa kaukana itsestään, tavoitellen samalla toisten kypärissä olevaa koristetta. Koristeensa menettänyt ratsukko tippuisi pelistä pois.

Ensimmäisenä tippui Amelie Iivarin iskiessä strutsinsulkiin teroittamattomalla treenimiekalla. Tyttö jäi seuraamaan sivusta tallin "kuningasparin" mittelöä: kumpikaan ei takuuvarmasti tahtonut hävitä, varsinkaan toisilleen! Hevoset olivat paritanssin pyörteessä: kun toinen lähestyi avotaivutuksella, väisti toinen sulkutaivutuksella kunnes sai sopivan välin päästä itse niskan päälle. Suoraa askelta ei paljoa näkynyt: Esmeralda ja Uno taipuivat ja pyörähtelivät taivutuksista ja pirueteista toisiin samalla kun selässä raskaissa haarniskoissaan Vitaliya ja Iivari koittivat parhaansa mukaan päästä yllättämään toisen tiputtaakseen kypäräkoristeen. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Iberialaishevoset liikkuivat kuin raivoisat käärmeet ja oli jo tarpeeksi vaikea pysyä kilpakumppanin perässä, saati sitten osua kohteeseensa. Kumpaisellakin oli silmikko ylhäällä, mutta goottilaisesta haarniskakypärästä näkökenttä oli siitäkin huolimatta varsin onneton vision rajoittuessa niin ettei edes oman ratsun korvia näkynyt. Kaiken huipuksi kumpikin alkoi olemaan jo väsynyt, käynnissä oli jo kolmas erä ja haarniska painoi kuin synti.
» » Lue koko teksti

Valmennus naistensatulassa Hemsburyssä 10.08.2018, valmentajana Elaine Blanker
Esmeralda on hyvin eri tyyppinen, roteva ja eteenpäinpyrkivä hevonen, kuin Carmen. Vitaliya tunsi sen tempreamentin selvästi hyvin - ja onneksi - ja heidän kanssaan keskityttiin valmennuksessa pitkälti siihen, että tahti säilyi hyvänä ja avut menivät läpi. Vitaliya sai tehdä tamman kanssa ensin ihan käynti-ravi-siirtymisiä, jotta se kuuntelisi paremmin ja myötäisi niskastaan ennen hankalampia tehtäviä.
Suoruudessa oli toisinaan hieman hakemista. Voi olla, että tapa tulee Esmeraldan muusta painotuksesta historiallisissa lajeissa, ja että se koettaa hakea naistensatulassa ohjeita vain jalkapuolen avuilta. Ennen esteharjoitukseen osallistumista Vitaliya ja Esmeralda saivat tulla uran sisäpuolelle ratsastamaan ravia ja rauhallista laukkaa kumpaankin suuntaan, jottei tamma liirannut vasten maneesin seiniä.
Hyppytyyli Esmeraldalla oli erinomainen, vaikkakin suoruudessa oli yhä toivomisen varaa. Vitaliya piti kuitenkin hyvin huolen siitä, ettei tamma päässyt oikomaan liikaa esteille tultaessa. Alun harjoitteet Esmeraldan herkistämiseksi olivat selvästi tehneet ainakin jotain tulosta, sillä se kuunteli kyllä valmennuksen lopussa paremmin.

Kouluvalmennus Runiacissa 13.05.2018, valmentajana Heidi Näyhö, rats. Vitaliya
Katselin, kuinka ratsukko kulki vaivatta kentän aidanvierustaa kootussa ravissa. Vitaliya tuntui olevan hieman ulkona mukavuusalueeltaan, mutta huomasin sen vain siksi, että tiesin ratsukon kilpailevan ennemminkin historiallisissa, kuin nykyaikaisissa lajeissa. Työni oli siis tuoda esille pieniä kehitysideoita, kuten sen, että Esmeralda näytti olevan vähän turhan riippuvainen ohjastuntumasta, eikä kuunnellut niinkään Vitaliyan istuntaa ja pohjetta. Nähtyäni kuinka hyvin tamma kuitenkin toimi ohjilla, pyysin jättämään ne kokonaan pois ja keskittymään enemmän istuntaan. Esmeralda painoi päänsä alas pitkälle ja aiemmin nähty ryhti oli kadonnut täysin. Tehdäksemme asialle jotain lähdimme työskentelemään volteilla ja vaihtamaan aktiivisesti suuntaa, jotta pikkuhiljaa Esmeralda ymmärsi, että työteko ei loppunut ohjastuntuman katoamiseen. Ravissa työnteko alkoi näyttämään kierros kierrokselta paremmalta ja tamma nousi takaisin ryhdikkääksi ja näytti vähän jopa tykkäävän erilaisesta tehtävästä. Saitte luvan ottaa ohjat takaisin käyttöön, mutta painotin edelleen koko loppuvalmennuksen ajan, että kaikki käännöksistä lähtien tuli tehdä istunnalla ja pohkeella, ohjan ainut käyttötarkoitus oli pitää hevonen suorassa, eikä mitään muuta.