De  Civitate  Deorum

Cerenis

VIP MVA Fn, KTK-II, YLA2

Mustanruunikko (EE/Aa) ori "Cerenis", rodultaan holstein. Säkäkorkeus 167 cm.
Syntynyt 10.08.2014, kasvattajana Gestüt Koehler . Nyt M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias.
De Civitate Deorumin omistuksessa (VRL-01436). Saapunut tallin Cour de Lionin kautta.

Kouluratsu, tasoltaan grand prix. Kisaeläkkeellä, mutta saattaa käydä yksittäisissä arvokisoissa.

VH18-044-0079 / PKK3523

YLA-arvosteltu syyskuun 2021 tilaisuudessa
VIP MVA myönnetty 31.07.2021
Kantakirjattu II-palkinnolla, arvostelu näyttelytuloksissa
Fn myönnetty 21.10.2020


Piaffe.

Kuinka Cerenis päätyi DCD:hen?

Kun talliin saapuu GP-tason kouluratsu, siitä helposti vetelee heti oletuksia: olisi liikaa vaadittu, että tämän tasoinen hevonen olisi myös hyvä päältään. Eihän niin hyvin voi meille käydä?
Mutta kyllä vain voi. Cerenis on viisas, kuuliainen ja hyvätapainen. Se ei harrasta mitään omia juttuja eikä sättää hoitotoimenpiteissä, ja ohikulkeville tammoillekin herra vain kohteliaasti korkeinkaan hörähtelee. Cerenis on kilpaurallaan myös ehtinyt näkemään ja kokemaan niin paljon, ettei sitä kuljetukset, eläinlääkärit tai kengittäjät pahemmin hetkauta. Ori ottaa kaiken suurella arvokkuudella ja tyyneydellä vastaan.

Ratsuna Cerenis on hivenen vaativampi kuin maasta käsitellessä, mutta ei lainkaan huonolla tavalla: ori vain vaatii helläkätisyyttä ja tarkkuutta. Se ei siedä epätasaista tuntumaa lainkaan, jolloin pää lähtee vispaamaan hurjana ja nopein ensiapu on heittää ohjat kokonaan pitkiksi. Cerenis kuuntelee kuitenkin tasonsa mukaisesti painoapuja ja pohkeita kuin ajatus, joten ohjia ei onneksi tarvitse paljoa ajatellakaan jos vain käsi pysyy tasaisena tai pehmeänä.
Liikkeiltään Cerenis on pehmeä ja helppo ratsastaa: se ei kauho etujaloillaan ja kaikki askellajit ovat tasatempoisia luonnostaan. Ravi on Cereniksen vahvin puoli, ja kaikki tehtävät tuntuvat siinä kaikista helpoimmilta suorittaa. Laukka jää helposti hieman hitaaksi kentällä. Maastoillessa varsinkin muiden kanssa vauhtia kuitenkin löytyy, ja viikottaiset maastolenkit kuuluvatkin Cereniksen treeniohjelmaan: kentällä treenaaminen tuntuu olevan orille paljon mielekkäämpää, kun se tietää pääsevänsä välillä tuulettumaan maastoretkille.

Sukutaulu ja -selvitys

EVM-sukuinen
i. Cirius
mrn holst, 175 cm
ii. Cipherius
rn holst, 170 cm
iii. Carnegie
iie. Strasbourg Enigma
ie. Aranea
m holst, 169 cm
iei. Arachnite
iee. Lilium
e. Suchthoeve Laena
mrn holst, 163 cm
ei. Gothenburg
m holst, 166 cm
eii. Gospel
eie. Miami Beach
ee. Suchthoeve Alana
rn holst, 160 cm
eei. Bodyguard
eee. Maera
Näytä/piilota sukuselvitys

i. Cirius on ulkonäöltään kuin Cereniksen kaksoisolento: vanhemman orin erottaa pojastaan vain merkittömyys, muuten kaksikon sukulaisuus suorastaan huutaa olemassaoloaan samasta värisävystä yhtäläisen vahvoihin poskiin ja vahvaan runkoon. Kooltaan Cirius on 175 cm, mikä tekee siitä vaikuttavan GP-hevosen. Luonnekin on orilla kuuliainen, eikä olekaan ihme että jälkeläisiä sillä on aikamoinen liuta: Cereniksen lisäksi varsoja on tällä hetkellä jo yli 50 kpl, eikä loppua näy. Cirius on nyt 17-vuotiaana jo lopettanut kisauransa, mutta terveenä se toimii edelleen ratsuna siitosuransa ohella. Voipi olla hyvinkin mahdollista, että talliin ilmestyy joskus toinenkin Ciriuksen suvusta...

ii. Cipherius on nyt jo edesmennyt ruunikko holstein-kantakirjaan I-palkinnolla merkitty ori, joka kilpaili pitkähkön uran GP-tason kouluradoilla. 170 cm jyhky tiedettiin rohkeaksi ja hyväluontoiseksi oriksi, jonka kanssa ei typeryyksiä tarvinnut odottaa. Kun Cipherius lopetettiin hammasongelmien vuoksi 26-vuotiaana, oli sille kertynyt elämän aikana jo lähemmäs 160 jälkeläistä. Not bad!

ie. Aranea oli tammaksi suurikokoinen, 169 cm korkea musta kouluratsu. Kilpailura ylsi Int II-tasolle, jolloin selkävaivat alkoivat kiusaamaan tammaa sen verran pahasti että sen oli parasta siirtyä kevyempiin töihin: normaalisti niin herkkä- ja hyväluontoinen Aranea muuttui kipujen vuoksi poukkoilevaksi pukkikoneeksi ja varustaessa irvisteleväksi, eikä se koskaan unohtanut ratsastuksen tuomaa kipua. Aranean ei tarvinnut enää moiseen kiusaan lähteä, vaan sai nauttia siitostamman elämästä 21-vuotiaaksi, kunnes lordoosi alkoi painamaan jo valmiiksi vaurioitunutta selkää niin pahasti että tamma oli päästettävä tuskistaan lopullisesti.

e. Suchthoeve Laena on hieman poikaansa pienempi (163 cm), aavistuksen punertavakarvaisempi mustanruunikko kaunotar. Tämä GP-tasoinen kouluratsu on hieman kipakka hoitaa, sillä hän kertoo selkeästi mikä ei tunnu kivalta: kaviot kolisevat seiniä vasten kun vähänkin harja pyörähtää vastakarvaan. Hankaluutensa Laena kompensoi kuitenkin ratsastettavuudella: se on herkkä avuille ja sievästi ratsastavaa tamma kuuntelee kuin lukisi ajatuksia, ja siinä missä kotona pieninkin väärä tähtien asento häiritsee rouvan suoritusta, ei kisoissa sen focusta saa särkymään millään. Tämän loistavan piirteen Laena on periyttänyt myös kaikille kolmelle varsalleen, joten tämä upea urheiluhevosten linja ei ole näkemässä loppua.

ei. Gothenburg tunnettiin kovapäisenä ja hieman hankalanakin orina, mutta koska se oli niittänyt menestystä arvokisoissa GP-tasolla ja oli rakenteeltaan II-palkinnon arvoinen, kertyi varsojakin mustalle 78 kpl. 166 cm korkea korpinnokkainen ori lopetettiin 18-vuotiaana nivelpussin tulehduksesta johtuneen verenmyrkytyksen vuoksi.

ee. Suchthoeve Alana on nyt jo ikäloppu 31-v tamma, joka nauttii yhä omat hampaat suussa eläkepäiviään synnyintallillaan Suchthoeven siittolassa. Supermummo kisasi nuorempana va A-tasolla, mutta jättäytyi pian pois kisakentiltä jo 10-v jalostusarvon tullella ilmi laatuarvostelun ykköspalkinnon kautta. Alana on aina ollut hyvin hyvätapainen ruunikko rouvahevonen, joka on opettanut niin monet ihmis- kuin hevoslapsetkin ratsuhevosten maailmaan mukaan. Omia varsoja Alanalla on 8 kpl, mutta se hoivasi - ja hoivaa yhä - mieluusti myös muiden tammojen varsoja. Selkä on 160 cm korkealla tammalla jo painunut notkolle ja harmaita hapsia on kohta enemmän kuin punaisia, mutta yhä hän vain jaksaa sitkuttaa.

Jälkeläiset

Syntyi Skp Nimi Emä Omistaja Meriitit
04.01.22 Lusö Craven Las Vegas Stall Lusö
16.03.22 Hamaran Casparin Lysimachia Hamaran puoliveriset
10.03.22 Oriolus St. Ferrari Hollowhill Oklahoma De Civitate Deorum
02.02.21 Arete Okróshka Cathedral Gardens A. Paju & A. Ismailov FF
13.07.20 Newerran Derelus Dämonfeuer D Daniel Helanto
08.08.19 Zarya d'Lion Eleganze Escapisme
14.04.19 Ceres d'Lion Jiletta Cour de Lion KTK-II
15.05.15 Starling Alena Tino Lakkahalla KTK-III

Näyttelytulokset

Ajantasaisimmat tulokset löytyvät orin PKK-rekisterisivulta


15.10.21 Metsätalli, 5. Muu kuva: työskentelykuva, tuom. Jesse KP EM (EM: upeus)

24.10.20 Storywoods, 4. Puoliveriorit, tuom. Tuulia KTK-sert
30.08.20 Seppele, 5. Lämminveriorit, tuom. Anne EO-sert
14.06.20 Hukkapiilo, 2. Hevosorit, tuom. Arnika EO-sert
05.04.20 Kurjenpesä, 5. EM-luokka puoliverisille, tuom. Lissu T. EM [1]
05.04.20 Kurjenpesä, 1. Puoliveriorit, tuom. Elisa EO-sert, EM EM: tekniikka
15.03.20 Encore, 4. Puoliveriorit, tuom. Elisa EO-sert
15.02.20 De Civitate Deorum, 3. Puoliveriorit, tuom. Elisa EO-sert, EM EM väristä.

[1] "EM: upeus. Yksinkertaisen upea klassinen puoliverinen. Mittasuhteiltaan onnistunut, hyväleimainen puoliverinen, ilmeikäs pää ja ryhdikäs olemus. Hienosti toteutettu väri (punertavampi ruskea näkyy, kuultaa ja sulautuu hienosti tummempiin osasiin) ja upeasti kiiltävä karva, etenkin pään ja jalkojen muodot tulevat hienosti esiin.

Kantakirjaus

01.11.20, 102. tilaisuus
tuom. Aksu, Anne, Vibaja, KTK-II
18,5 + 18 + 18 = 54,5 (73%)

Kuulumiset ja valmennukset

01.09.2021 | Valmennus jatkuu

No nyt näytti hyvältä, ihan pirun hyvältä. Antioco nyökytteli niin paljon että olalla kykkivä Piccola huojui. Kakadu säksätti mielenilmauksensa. Vanhus hyssytteli sitä ottamatta katsetta irti kentän ratsukosta.

Cerenis kiilteli sekä auringosta että hiestä, aivan kuten satulassa istuvan Quintinon kasvotkin. Lomat oltiin lomailtu, ja ori oli jo viikon päivät ollut jälleen sorvin äärellä. Aivan kuin taukoa ei olisi ollutkaan: ruunikon lihakset pullistelivat sen kootessa laukkaa aina vain korkeammaksi ja korkeammaksi, vaahto pursusi kankien välistä ja korvat olivat kuuliaisesti ratsastajaa kohden.

"Anna sen vähän levähtää. Otetaan sen jälkeen vielä pitkille sivuille harjoituslaukka, kulmasta kootaan ja lyhyellä sivulla puolipiruetin kautta suunnanvaihto. Sitten riittää tältä päivältä," Antioco ohjeisti. Isä-poika-valmennussuhde ei ollut aina toimiva, mutta tänään sanaharkkaa ei tullut. Kaipa se oli ratsussakin kiittäminen: Cerenis toimi niin hyvin että hymyilytti väkisinkin.

Pirueteissa huomasi väsymyksen jo hiipivän oriiseen. Se otti kauniin sulkutaivutuksen, mutta ei tahtonut jaksaa ponnistaa tarpeeksi pitääkseen impulsion koko käännöksen ajan. Tehtävä helpotettiin neljäsosapiruettiin, ja niihin oli hyvä päättää. Ei makeaa mahan täydeltä eikä hevosta puhki, vaikkakaan Cerenistä ei rehkiminen näyttänyt haittaavan. Vaikka se vaahtosi ja puuskutti loppuverryttelyssä, näytti — ja myös tuntui — siltä että se kyllä painaisi vielä menemään jos saisi. Quintinon piti ruunikkoa vallan jopa pidätellä.

"Onhan sen kilpailut periaatteessa jo kilpailtu, mutta vähän tekisi kyllä mieli vielä valkoisten aitojen sisään..." nuorempi Calabrese haaveili taluttaessaan viimeisiä käyntejä. Isäpaappa ymmärsi toiveen hyvin. Kukapa tällaista hevosta tahtoisi kotosalla piilossa pitää?

"Ei kai siinä mitään syytä ole, mikset voisi vielä lähteä. Ainakin jos yhtään isompaa kisaa tulee johon kvaalit vain riittää, niin heti mukaan vain!"

Cerenis heilutti päätään, sitä olisi voinut hyvällä mielikuvituksella nähdä sen hyväksyvän ajatuksen. Ehkä sekin kaipasi vielä mittelemään taitojaan?

30.07.2021 | Pientä lepilomaa

Tämä kesä on mennyt Cereniksen osalta lepäillessä. Keväällä se onnistui jotenkin särkemään itsensä tarhassa, ja vaikkei vamma vakavalta vaikuta niin siitä toivutaan yhä. Vaikeaa toipumisesta tekee se, ettei kukaan tarkemmin tiedä mitä orille tapahtui: yhtenä iltana se vain ontui tarhasta palatessa vasenta takasta, ja arvailujen varaan jää, miksi. Kuvauksissa ei löytynyt mitään ja painoa jalalle pystyi heti varaamaan, joten eläinlääkärin valistunut arvaus oli että Cerenis oli onnistunut reväyttämään itseltään jonkin pienen, syvän lihaksen — mutta minkä, se jäänee mysteeriksi. Tulehdusarvot olivat himppasen verran koholla, mutta se oli ainoa vihje ontuman lisäksi.

Cerenis onneksi toipui suhteellisen nopeasti. Nyt se liikkuu jo muuten aivan puhtaasti, mutta ratsastajan paino on vielä liikaa ja silloin jalka jättää hieman jälkeen. Mutta mikäs kiire tässä on: kilpailunäytöt on kerätty ja pohjakunto on ihan priimaa, joten ehkä Cerenikselle tekee ihan hyvää pitää yksi kesä vapaata. Se on saanut löllötellä laitumella ilman huolta suorittamisesta, edes tammoja ei ole käynyt nyt vierailulla. Tosin sitä Cerenis tuskin edes laskisi työksi.

Elokuussa maastatyöskentelyn kautta lähdetään palautumaan sorvin äärelle, ja mikäli jalka näyttää hyvältä, niin selkäänkin kyllä jo kiivetään. Pienenä unelmana olisi nimittäin vielä startata Cereniksen kanssa jossakin arvokilpailussa, kun kvaalejakin on varmasti jo enemmän kuin tarpeeksi valmiina ja kisakuntoakin vielä löytyy.

12.07.2020 | Kouluvalmennus, valmentajana Annastiina Linna

Saapastellessaan pitämään yksityistä GP-kouluvalmennusta Annastiina Linna ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Lihaksikasta balleriinahevosta, tietty, mutta Cerenis onnistui kuitenkin jotenkin (miten se oli mahdollista?) olemaan enemmän kuin hän oli ajatellut. Hevonen oli alkulämmittelyissä niin miellyttävä, säyseä ja yhteistyöhaluinen, että ison maneesin keskellä seisovasta Annastiinasta tuntui, ettei häntä oikeastaan tarvittu yhtään mihinkään. Hän tarvittaisiin korkeintaan toimimaan hienosäätäjänä.

Kun Annastiina kehotti keräämään ohjat, terästäytyi Cerenis saman tien. Sen teräkin vaikutti kuitenkin olevan pehmeä ja kuuliainen, sellainen jonka saattoi kietoa tarpeen tullen kasaan ja laittaa sivuun odottamaan sopivampaa hetkeä. Annastiinan käydessä läpi sulkutaivutussarjaa molempiin suuntiin kaarsi Cerenis hanakasti kaulaansa ja pureskeli kuolaintaan kuin sekin olisi kuunnellut ohjeita ja vain odottanut, että pääsisi töihin.

Käyntityöskentelyssä hevonen jäi edestä hiukan liian kevyeksi, ja sulkutaivutusten myötä pyrittiin hakemaan keskeytyksetöntä tasapainoa kaulasta selkälinjan poikki voimakkaasti työskenteleviin lautasiin asti. Käden piti olla aivan hiljaa, mutta siitä Annastiinan ei tarvinnut juurikaan huomautella - kyllä tämän tasoisella hevosella ratsastavat tiesivät, että selässä istuessa tuli jättää ylimääräinen.

Parinkymmenen minuutin taivuttelun jälkeen Annastiina kehotti siirtämään Cereniksen raviin. Valmennuksen päätehtävä (ravi-passage-ravi -siirtymät) osoittautui Cerenikselle yllättävän helpoksi palaksi. Annastiina oli odottanut hinkuttavansa kokoamisasteen kanssa, mutta Cerenis sai jutun jujusta nopeasti kiinni, eikä Annastiinan tarvinnut kuin sanoa pari kertaa hyvä ja huikkailla pikkuviilauksia hevosen ohittaessa hänet kevyesti liidellen. Cerenistä seuratessaan hän muisti taas miten ilo oli katsoa hevosta, joka todella halusi liikkua.

Valmennuksen loppuun, pikaisten välikäyntien jälkeen, Annastiina kehotti ratsastamaan muutaman tehokkaan laukka-käynti-laukka -siirtymän. Hän yllättyi nähdessään, että Cerenis jäi laukassa vähän vaisuksi. Käyntisiirtymät eivät varsinaisesti auttaneet sitä pääsemään vauhtiin, joten parin kohtalaisen yrityksen jälkeen Annastiina käski unohtamaan käyntipätkät ja vain päästelemään hevosella vapaassa harjoituslaukassa pari kierrosta pitkin maneesia. Kun Cereniksen ryntäät alkoivat pikkuhiljaa hiota ja sen korvat kääntyä iloiseen höröön, sujuivat väliin otetut käyntipätkätkin huomattavasti paremmin.

Kokonaisuutena Annastiinan oli pakko myöntää, että hän oli Cerenikseen oikein tyytyväinen. Vaikka hevosen laukka oli ollut alkuun valjua, se oli luonnostaan hyvin liikkuva ja - mikä tärkeintä - näytti tekevän mielellään yhteistyötä ratsastajansa kanssa.

08.04.2020

Cereniksen erikoislaatuisuuden ovat huomanneet muutkin kuin tallin oma väki, sillä uskomattoman moni tammanomistaja on lähestynyt meitä astutuksen toivossa siitäkin huolimatta ettei Cerenis ole vielä edes jalostusorilistalla. Vaikka aluksi kieltäydyimme kohteliaasti, päätimme lopulta laittaa orin rajoitetusti käyttöön: se ottaa kolme tammaa vastaan, ja sen jälkeen on vain maltettava odottaa jalostuspuolelle siirtymistä. Siinä ei kylläkään taida kauaa mennä, sillä Cerenis tarvitsisi vielä yhden näyttelysertin tai 9 kisasijoitusta ansaitakseen kolmannen tähtensä...
On ollut todella ilahduttava huomata, kuinka moni puoliverikasvattaja näkee Cereniksen piirteet plussana. Nykyisin tavoiteltu, näyttävä ja jaloilla kauhova kilpahevonen on oikea kauhistus ratsuksi, eikä ihmekään että on normaalia nähdä eläköityneitä ja vaivaisia 16-18 vuotiaita kisahevosia. Ehkäpä Cerenis sukupolvineen onnistuisi luomaan hieman terveemmän urheiluhevoslinjan kouluratsastuspuolelle? Sitä me ainakin toivomme, ja käytämme aihetta myös vahvasti oria markkinoidessamme.

28.01.2020

Cerenis on kotiutunut loistavasti De Civitate Deorumin tiloihin. Melko saumattomasti se pääsi jatkamaan kisauraansa siitä mihin Cour de Lionissa jäi, mikä ei ole ihan pikkujuttu kun puhutaan GP-tasosta. Mutta niin vain Cerenis hyväksyi Quintinon uudeksi kisaparikseen ja lähti viemään kautta eteenpäin kuin olisi aina kisannut miehen kanssa. Näin kirjoittaa kilpailija itse ratsustaan:

"Olin alkuun itse hieman koulupuoliveristä vastaan, sillä siinä maailmassa olen pyörinyt ihan tarpeeksi kertoakseni ettei moderni kouluratsastus ole sitä mitä minä haluan hevosillani teettävän. Cereniksessä on kuitenkin jotain spesiaalia: se miellyttää tuomareita olemalla näyttävä ja lennokas, mutta harvinaista kyllä, ei olemalla sitä liikkeiden laadun kustannuksella. Etujalat nousee korkealle, mutta niin myös takakoivet, ja en edes muista milloin viimeksi olen nähnyt puoliverisellä niin matalaa polvikulmaa piaffessa. Cereniksen kaltaisia onnenpotkuja ei tule vastaan varmasti kovin montaa elämän aikana, joten tästä orista en kyllä luovu vaikka veitsi kurkulla uhattaisiin! Olen löytänyt ilon kouluratsastukseen ensimmäistä kertaa vuosiin Cereniksen kanssa: en olisi uskonut voivani vielä kilpailla siinä korkealla tasolla ilman huonoa omatuntoa."

Ei siis todellakaan mikään hutiostos.

31.12.2019

Oli vähän niin ja näin, tuleeko oriasemalle lainkaan puoliveritarjontaa, varsinkaan kouluratsuja. Toisaalta puoliverioreille tulisi aina olemaan kysyntää, joten sijoitus olisi sinänsä varma... Näiden mietteiden ääressä painittiin kun Cour de Lion pisti Cereniksen myyntiin. Loppujen lopuksi vaakakuppi kallistui orin oston puolelle, ja onneksi kallistuikin: tämä ori on todellakin hintansa väärti.
Suurin tekijä mikä vaikutti Ceresin ostossa, olivat sen ihanat, klassiset piirteet. Ravatessa se ei tanssahtele yksi jalka maassa, ja rakenne on vahva ja sopusuhtaisesti ylämäkeen. Se oli varsinkin ylälinjansa perusteella selkeästi ratsastettu niinsanotusti myötäpäivään, toisin kuin 95% GP-maailman kouluratsuista, ja kirsikkana kakun päälle luonnekin on miellyttävä.
Joskus on hyvä pyörtää päätöksiään ja kurkkia vähän oman laatikon ulkopuolelle. Silloin lopputuloksena on Cereniksen kaltaisia aarteita.